Oulun Tiedekeskus Tietomaan uusi IMAX-jättielokuva Alaska kertoo pohjoisen villistä ja vapaasta luonnosta, jossa pakkaset paukkuvat, revontulet räiskyvät ja valtavat jäävuoret lohkeilevat jyristen.
Alaskassa ei kuitenkaan vallitse ikuinen talvi, kuten George Caseyn ohjaama dokumentti osoittaa. Talvi kestää yhdeksän kuukautta, mutta kesä on sitäkin intensiivisempi. Silloin Alaska suorastaan tulvii elämää ja luonto herää nauttimaan ympäri vuorokauden valaisevasta auringosta.
Eläimiltä talvesta toiseen selviytyminen vaatii aktiivista ravinnonhankintaa, jolle lyhyen kesän aikana vihertävät niityt ja Alaskan kolme miljoonaa järveä tarjoavat hyvät mahdollisuudet.
Talven herroja ovat jääkarhut, jotka elokuvan mukaan voivat haistaa hylkeen jopa 30 kilometrin päästä.
Silti Alaskan suurin petoeläin on ihminen. Viimeisen jääkauden jälkeen Siperiasta Beringinsalmea pitkin saapunut laji sopeutui seudun äärimmäisiin oloihin. Heidän jälkeläisiään vaelsi etelään, ja heistä tuli apasseja, siouxeja, mayoja ja inkoja. Alaskaan jääneet inuiitit elävät siellä yhä metsästäen ja kalastaen.
Alaskan luonto on houkutellut ihmisiä myös rikkauksillaan. Suuri kultaryntäys vuonna 1897 sai liikkeelle noin 250 000 kullankaivajaa. Heistä tuhannet menehtyivät matkalla ja vain nelisensataa todella rikastui kultalöydöillään.
Uusi maa kuitenkin kiehtoi monia niin, että he jäivät alueelle pysyvästi.
40-minuuttinen Alaska on kiehtova ja tiivis tietopaketti, joka imaisee mukaansa heti alusta lähtien. Vähempikin tempo tosin olisi hyvin riittänyt, sillä komeita kuvia ja näyttäviä kamera-ajoja olisi mielellään ihaillut kaikessa rauhassa pitempäänkin.
Dokumentin asia-antia on kevennetty mukavasti huumorilla. Elokuvassa tarkastellaan pilke silmäkulmassa niin mustakarhun rantaleikkejä kuin ruskeakarhujen persoonallisia kalastustapojakin.
Vuonna 1997 valmistunut Alaska on Tiedekeskus Tietomaan 14. jättielokuva. Se alkaa pyöriä vappupäivänä ja pysyy ohjelmistossa ensi vuoden huhtikuun loppuun saakka.