"Ja ruoka ja juoma - kukapa ne paremmin tuntisi kuin tämä pulleavatsainen, ikuinen boheemi, jonka suun kautta monet viinit ja kyljykset ovat kulkeneet asianomaista tietään. Kun siihen lisää hänen räiskyvän temperamenttinsa ja lämpimän, hyvän sydämensä, niin totta maar siitä syntyy jotain enemmän kuin mukavaa."
Näin kirjailija kuvasi 1910-30-lukujen vakiohahmoa Helsingin taiteilijapiireissä, kuvanveistäjä Ville Vallgrenia (1855 Porvoo-1940 Helsinki). Pulleavatsaisen juhlijan maine on jopa peittää alleen Vallgrenin huomattavan taiteellisen tuotannon.
Mutta onneksi on Havis Amanda, tuo Helsingin iloinen tunnus ja piristys, Ville Vallgrenin merenneitosuihkulähde Helsingin Kauppatorilla. Vaikka keimaileva, alaston naisveistos saikin uutuuttaan 1908 aikaan mielipiteiden myrskyn puolesta ja vastaan.
Porvoosta Pariisiin
Ilon ja taiteen lahjan Ville Vallgren oli saanut isältään ja äidiltään, Porvoon kaupunginlääkäri Georg Wallgrenilta ja Emilia Ottelinilta. Ilolla ja taiteella hän pystyi myös poistamaan lukivaikeuksiensa harmit.
Ville Vallgrenin persoona sai aimo lisän ranskalaista eloisuutta, kepeää luovuutta ja kulinarismia. Hän opiskeli taidetta ja työskenteli Pariisissa vuodesta 1877 lähtien aina 1910-luvulle saakka.
Ruotsalaisen taiteilijan Ernst Josephsonin maalaamassa Vallgrenin muotokuvassa (1880) vaalea, punaposkinen ja silmälasipäinen nuorimies hymyilee sydämellisesti, hymy leviää silmiin ja leuan alla on muhkea samettiruusuke.
Kuusi vuotta myöhemmin Hugo Birgerin maalauksessa Aamiainen Cafe Ledoyenilla (1886) Ville Vallgren ylimpänä ja elohopeannopeana kohottaa maljoja pohjoismaisen taiteilijayhteisön riehakkaalla pariisilaisaamiaisella.
Tunteen veistäjä
Kuvanveistäjä Ville Vallgren saavutti jo varhain Pariisissa kansainvälistä tunnustusta klassisilla muotokuvillaan sekä veistoksilla, joiden aiheet usein nousivat antiikista.
Sittemmin Vallgrenin tunnusmerkiksi muodostuivat pienoisveistokset, jotka ilmensivät syvää iloa ja aistillisuutta tai lohdutusta, surua ja katumusta. Muotokieli tuli 1800-luvun lopun, fin de sièclen ajan taiteesta, pariisilaiselta kuvanveistäjä Rodinilta, symbolismista ja jugendista. Tunnekylläisyydestä huolimatta teokset olivat hyvin hienovaraisia ja vähäeleisiä.
Vallgren valmisti myös lukuisia kynttilänjalkoja, ovenkolkuttimia, mitaleita, huonekaluja, peilinkehyksiä ja tuhkauurnia. Hautamuistomerkeistä tunnetuimpia ovat Aurora Karamzinin ja Uno Cygnaeuksen enkeli-aiheiset muistomerkit Helsingissä.
Vallgrenin taiteen pääaihe on aina lähes poikkeuksetta naisen vartalo, Vallgrenin palvonnan elämänikäinen kohde.
Pariisista Suomeen
Vallgren säilytti ilonsa, vaikka elämässä oli vaikeitakin aikoja. Pariisista Suomen näyttelyihin saapunut Vallgrenin ranskalaisvaikutteinen taide ei aina kiinnostanut suomalaisen taiteen maun vartijoita.
Vallgrenin ensimmäinen vaimo, ruotsalainen taiteilija Antoinette Råström (1858-1911) kuoli äkillisesti. Villen ja Antoinetten koti oli ollut Pariisin kirjallis-taiteellisia keskuksia.
Toinen vaimo, ranskalainen taiteilijatar, osoittautui narkomaaniksi ja väkivaltaiseksi. Vallgren pakeni Pariisista Suomeen 1913.
Helsingissä Vallgren tutustui kuvanveistäjä Viivi Paarmioon (1867-1952) ja jäi Suomeen.
Leppävaaran Ville
Viivi ja Ville Vallgrenin ateljeehuvilasta Espoon Leppävaarassa tuli iloisen elämänmenon, naisen ylistyksen ja kulinarismin, mutta myös tiiviin taiteellisen ja kirjallisen työskentelyn keskus. Pariskunta oli kiinnostunut kuvanveiston erilaisista materiaalikokeiluista ja keramiikan polttomenetelmistä.
Leppävaarassa elettiin omavaraistaloudessa. Hyötykasvit kukoistivat puutarhassa ja pari porsaslemmikkiä juoksenteli ympäriinsä rusetit kaulassaan. Ville kirjoitti kirjoja opastukseksi onnellisempaan elämään, jonka tärkeimpiä asioita ovat hyvä ruoka, viini ja seura ja tanssi.
"Olen nyt kuusikymmenvuotiaana huomannut, että pysyäkseen nuorena on tanssittava joka päivä", on eräs Vallgrenin "lentäviä" lauseita.
Kirjoittava taiteilija
Suuret juhlat pidettiin Helsingissä ja Ville oli seremoniamestari. Pariisilaisperua olevassa, herkuttelevien herrojen Jeesus Syyrakin ritarikunnassa Vallgren oli itseoikeutettu juhlajohtaja.
Ville Vallgren kirjoitti taiteesta lehtiin, luennoi ja antoi mielellään haastatteluja.
Hän muisteli lapsuutensa Porvoon Runebergia, Pariisin taidekerman suuria banketteja ja pohjoismaisia taiteilijoita kuten Ernst Josephsonia.
Vallgren osallistui myös yhteiskunnalliseen keskusteluun, ennen itsenäistymistä luokkasovun puolesta ja kansalaissodan jälkeen suojeluskuntalaisena.
Vallgrenin puheiden ja kirjoitusten kohteena oli kuitenkin ennen kaikkea Suomen kieltolaki, joka Pariisin Villelle oli käsittämätön asia.
Ateneumissa parhaillaan esillä oleva Ville Vallgrenin taiteen näyttely on ensimmäinen, laaja retrospektio taiteilijan kokonaistuotannosta 1870-luvulta 1930-luvulle. Vallgrenin tunnekylläinen tuotanto pääsi vihdoin Suomen taiteen kultakauden mestareita Ateneumissa esittelevään sarjaan.
Kulinaristi Vallgrenia muistetaan samanaikaisesti erikoismenuilla Helsingin ravintoloissa. Esimerkiksi Kämpissä, joka jo aikanaan oli Vallgrenien juhlien ja vastaanottojen pääpaikka.
Ville Vallgrenin kirjatkin kokevat renessanssiaan. Ensimmäisenä on ehättänyt suomennettu faksimilepainos Vallgrenin kirjasta Ville Vallgrens ABC bok med bilder (Amanita Oy).
Näyttely Ville Vallgren 1855-1940 on avoinna Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 11.1.2004 saakka.
Ville Vallgren 1855-1940. Toimittajat Leena Ahtola-Moorhouse ja Selma Green. Ateneumin julkaisut no 35. Ateneumin taidemuseo/Valtion taidemuseo, Helsinki 2003. 163 sivua.
