Ville Nurminen on räppäri, joka ei pidä esiintymislavoista. Hän kiertää mieluummin yleisönsä joukossa ja ottaa henkilökohtaisen kontaktin kuulijoihinsa. Perjantaiaamuna hän esiintyi Laanilan koulun liikuntasalissa samalla tyylillä.
– Siellä oli se lava, niin kuin koulujen liikuntasaleissa aina on. En noussut sille, vaan räppäsin kuulijoiden seassa, Nurminen sanoo.
30-vuotias Nurminen on vetänyt puolen vuoden aikana 250 keikkaa. Määrä on huikea kotimaiselle artistille, mutta keikkatahtiin verrattuna mies on vielä aika tuntematon. Syy siihen on todennäköisesti se, että mies esiintyy tyypillisesti kouluissa, lastenkodeissa, vanhainkodeissa tai päihdeyksiköissä. Laanilan koulun lisäksi Nurminen esiintyi perjantaina Ylikiimingissä Toivon Kartanossa ja keikkoja oli viikolla myös Raahessa, Limingassa ja Reisjärvellä.
Loviisasta alun perin kotoisin olevalla Nurmisella itsellään on rankka tausta, johon kuuluu koulukiusaamista, päihderiippuvuutta ja asumista lastenkodissa. Itsetuhoiset ajatukset ja teot ovat kuuluneet Nurmisen elämään. Käännekohta Nurmiselle tapahtui viisi vuotta sitten pitkän ryyppyputken jälkeen.
– Kun pääsin sairaalasta kotiin, romahdin lattialleni enkä pystynyt liikkumaan. Joka paikkaan sattui ja luulin kuolevani. Laskin alleni ja makasin omassa oksennuksessani. Silloin päätin, että tämän täytyy loppua.
Nurminen katkaisi kaikki siteet entiseen elämäänsä ja raitistui. Hän päätti keskittyä elämässään positiivisiin asiohin, koska hänen elämäänsä olivat niin pitkään hallinneet negatiivisuus ja vaikeat ongelmat. Nurminen haluaa viedä toivoa niille, jotka ajattelevat, että sitä ei ole. Nurminen puhuu kokemuksesta: omat vaikeudet eivät pysähtyneet raitistumiseen, sillä hänellä diagnosoitiin melanooma. Diagnoosi ei häntä silti masentanut.
– Siinä vaiheessa olin jo selvinnyt niin pahoista asioista, että ajattelin, että tämä ei minua enää pysäytä.
Nurmisen keikka on tyypillisesti tunnin mittainen, johon kuuluu 40 minuutin keskustelua ja 20 minuuttia räppiä. Nurminen kertoo oman tarinansa siekailematta ja kuuntelee muiden tarinoita. Palaute on Nurmisen mukaan aina positiivista, voimakasta ja rehellistä.
"Annoit minulle voimia ja toivoa." "Olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aidosti iloinen." "Olen ollut kuukauden selvin päin ja tarinasi kosketti paljon." "Pohjalta pääsee ylös", Nurminen lukee Snapchatissä saamiaan viestejä.
Voisi kuvitella, että vaikeiden tarinoiden kuuleminen muilta saattaisi olla Nurmiselle raskasta, mutta hän ei koe sitä niin. Yksi syy siihen on se, että hän on oman menneisyytensä kanssa sinut.
– Ja vaikka tarina olisi raskas, niin aina on se toivo olemassa. Siitä saa voimaa.
Yksi Nurmisen puheenaiheista on koulukiusaaminen. Häntä itseään kiusattiin lapsena ja hän pystyy jakamaan oman kokemuksensa avoimesti. Usein käy niin, että hänen tarinansa saa jonkun toisen kiusatun puhumaan omasta kokemuksestaan, joskus jopa ensimmäistä kertaa.
– Kiusaajalla on yleensä itsellään paha olo. Voi olla oppimishäiriöitä tai kotona vaikeaa, ja se purkautuu sitten kiusaamisena, Nurminen sanoo.
Nurmisen mukaan palaute tyypillisesti tulee jälkeenpäin nuorten osalta ja somen kautta. Instagram ja Snapchat ovat tyypillisiä kanavia, joista palaute hänet tavoittaa.
– Vanhainkodeissa tosin palaute tulee heti, koska niiden asukkailla harvemmin on instaa tai snäppiä, Nurminen virnistää.
Nurminen on tehnyt tekstejä ikänsä, mutta viime aikoina musiikinteko on ollut systemaattisempaa. Viime syksynä hän julkaisi ensimmäisen biisinsä Spotifyssä ja teki kaksi räppikeikkaa huonolla menestyksellä.
– Olin ihan paska, kukaan ei taputtanut edes, Nurminen nauraa.
Hän ei heikosta alusta lannistunut vaan päätti uutenavuotena, että vuonna 2017 hän tekee enemmän keikkaa kuin kukaan kotimainen räppäri. Kunnianhimo on korkealla ja Nurminen haluaa vain kiihdyttää tahtiaan ensi vuonna: suunnitteilla on tehdä lisää hoitokotikeikkoja, nuorisotalokeikkoja ja tietysti kasvattaa musiikkinsa kuulijakuntaa.
Etelä-Suomessa yhä asuvalle miehelle tärkeintä on silti positiivisuuden ja ilon tuominen muille.
– Eikä se vaadi paljoa. Yksi hymy vaikka kauppakeskuksessa riittää. Hymy tarttuu toiseen, joka taas vie sen kolmannelle ja niin se leviää eteenpäin. Oma mieli on paras kaveri, aamulla voi päättää onko tämä päivä hyvä vai huono. Mieluummin minä valitsen hyvän päivän, Nurminen sanoo.
