Eläinrakas käsityönharrastaja ei kai voi saada parempaa lahjaa kuin oman lampaan. Sen tietää 11-vuotias Minna Savela. Savelan täti, joka kasvattaa karjatilallaan kahtasataa sonnia, päätti kesän kynnyksellä hankkia myös muutaman lampaan, ja siskontyttö Minna ryhtyi yhden lampaan osaomistajaksi.
"Sen nimi on Pumpeli ja se on vaalea", Minna kuvailee.
Sen lisäksi, että Pumpeli on pehmeä ja suloinen eläinystävä, toimii sen turkki raaka-aineena Minna Savelan villasukille.
Operaatio villasukkien ensimmäisessä vaiheessa Pumpeli joutui kerinnän kohteeksi. "Meillä ei ollut keritsimiä, joten villat piti leikata saksilla."
Äidin, Terttu Savelan, mukaan lammas tuskin pani operaatiota pahakseen, sillä niin innokkaasti se kiehnäsi vasten Minna kylkeä koko toimituksen ajan. "Sillä oli varmaan aika kuuma, koska se oli niin hyvillään turkin poistosta", Minna Savela kertoo.
Kolmesta lampaasta villaa saatiin yhteensä kaksi muovikassillista. "Yhdestä lampaasta tuli reilu 300 grammaa villaa."
"Aika laihan näköisiä kuikeleita ne olivat", Minna kuvailee lopputulosta.
Ennen kuin sukkien neulominen saattoi alkaa, villakasat piti työstää langaksi. "Onneksi mummo tuli apuun ja opetti minut kehräämään." Isän Arto Savelan mukaan hänen äitinsä ei ollut kehrännyt lankaa 43 vuoteen, mutta silti taito oli edelleen tallella.
Langan kehräämiseen tarvittava rukki löytyi sukulaisten kautta Nivalasta. "Kiika-rukki on minun isän äidin äidin vanha. Ikää sille on kertynyt sellaiset 140 vuotta", Savela selventää.
Aikaisemmin nuori käsityönharrastaja on virkannut pipoja ja lapasia.
"Vasta viime vuonna opin koulussa neulomaan. Ei se hirveästi eroa virkkaamisesta."
Virkatut pipot ovat herättäneet niin paljon ihastusta kavereiden keskuudessa, että Minna Savelalle on sadellut pyyntöjä kutoa kavereille pipoja. "Olen suostunut, omat langat vain täytyy ostaa."
Hienointa omassa lankaprojektissa lienee uuden oppiminen ja omien villasukkien alusta saakka tekeminen. "Ostimme käsityömessuilta karstat, joilla villan saa karstattua. Se on kyllä sotkuista työtä", Terttu Savela valaisee.
Karstatessa villa puhdistetaan roskista, ja niitä Pumpelin ja kavereiden turkeista löytyi, sillä ne viettivät kesän sonnien kanssa läheisessä Kraaselin saaressa. "Siskoni vie sonnit sinne joka kesä ja tänä vuonna lampaat pääsivät mukaan."
Kun lampaat oli keritty, mummo opetti Minnalle rukin käyttöä. "Ei se aivan helppoa ole, mutta sitä voi harjoitella ja joka kerta se on vähän helpompaa", Minna Savela kertoo.
Äiti myöntää rukista lähtevän kauniin ja rauhoittavan äänen.
Ensi kesänä villan keritsemisessä ja kehräämisessä ollaan taas vähän viisaampia ja silloin työvaiheet sujuvat varmasti joutuisammin. "Mummo tiesi, että villasta saa hajun hyvin pois pesemällä sen shampoolla."
Valmis lankakerä, jonka päässä puikoilla lepää sukan alku, on väriltään vaaleanruskean ja luonnonvalkoisen sekoitus. Jos lankaa ei tietäisi omatekemäksi, sitä voisi luulla liukuvärjätyksi.
"Lampaat ovat keskenään erivärisiä, joten langasta tulee kauniin moniväristä", Minna Savela kertoo.
Käsitöiden lisäksi Minna harrastaa purjehdusta, telinevoimistelua, uintia ja pianonsoittoa. Silti aikaa riittää myös oman lampaan hoitoon.
"Haluaisin myös fretin, eli kesyhillerin, mutta vielä vanhemmat eivät ole suostuneet", eläinten ystävä vinkkaa.