Pyhäjärvelle on perustettu aivan uusi taiteilijaresidenssi. Se ei ole mikään pönäkkä rakennus vaan pieni punainen mökki - kuin piilopirtti lumisten pensaiden ympäröimänä melko lähellä keskustaa.
Mökissä poltteli kynttilöitä vielä viikko sitten kaksi nuorta naistanssijaa, toinen lähtöisin Pyhäjärveltä ja toinen Stadin huuruista. Marjo Laakkonen ja Maria Nurmela elivät vajaan viikon kuin maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri villassa.
Residenssiasunnon nimi on Villa Marketta&Manu. Pyhäsalmen Tanssi ry vuokrasi piilopirtin käyttöönsä opetusneuvos Marketta Viitalalta ja tämän puolisolta Mauno Kustaa Viitalalta.
"Residenssi mahdollistaa keskittymisen tietyn aiheen tai ajatuksen, jopa teoksen työstämiseen. Täällä on rauhaa ja aikaa olla asian äärellä", kuvaa Marjo Laakkonen. "Residenssissä herää semmoisia ajatuksia, mitä Helsingissä ei koskaan heräisi."
Luovassa työssä aika on tärkeää. Ideat eivät tule pakottaen eivätkä puolen tunnin treffeillä.
Nurmela ja Laakkonen täydentävät kumpikin opintojaan Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella. Laakkonen on nykyään freelancer, Nurmela kiertää maailmaa Tero Saarinen Companyssa.
"Helsingissä ei ole koskaan aikaa. Täällä voimme monta tuntia miettiä yhtä pientä asiaa, mikä oltaisiin jo sivuutettu Helsingissä", säestää Maria Nurmela. "Se on residenssin ydin. Ettei jumiteta Helsingissä."
Mökki ja kartano
Päivisin kaksikko treenasi VPK:n teatteritilassa. Kun ilta alkoi hämärtyä, he kokoontuivat mökkiin saunomaan, hölpöttämään ja katsomaan vanhoja tanssivideoita.
Marjo ja Maria kehittelevät tanssiteosta, jossa he tutkivat tilaa, tilallisuutta ja muistoja. Alkuajatukset ovat ranskalainen filosofin Gaston Bachelardin teoksesta Tilan poetiikka.
Bachelard kirjoittaa turvapaikoista, muistojen taloista, jonne unet vievät meidät aina uudelleen. Syntymäkoti on ruumiillisesti kirjoittunut meihin ja siitä uneksiessamme voimme levätä omassa menneisyydessämme.
"Tulemme täysin erilaisista ympäristöistä, olemme kulkeneet täysin erilaisia reittejä, erilaisia tiloja. Sen takia mukana ovat Bachelardin tilallisuudet ja muistot. Mitä me oikeastaan voidaan välittää omista muistoistamme toisille ja missä on meidän risteyskohtamme", erittelee Maria Nurmela.
"Olemme lähteneet liikkeelle talojen tarinoista: missä taloissa me ollaan eletty. Ja kun menemme toisiin tiloihin, mitä muistoja meissä herää niistä menneistä taloista", täydentää Marjo Laakkonen.
Näin syviä kysymyksiä pienessä punaisessa tuvassa hankien keskellä siis haudotaan.
"Luomme muistoistamme fyysisen olemuksen tanssiteokseen. Ja koska tutkimamme tilat ovat eläviä muistoja, se viittaa nostalgiaan ja tilan turismiin. Ehkä me rakennetaan näyttämölle talon pohjakaava. Siitä tulee varmaan kartano. Ainakin siinä on olohuone, koska meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut olohuonetta. Se on ensimmäinen haave", paljastaa Maria Nurmela.
Maalla on outoa
Marjo Laakkonen on maalaishiiri ja Maria Nurmela kaupunkilaishiiri. Pyhäjärvi on Marjon kotipaikka, mutta Marialle täysin uusi ympäristö. Outoja olivat autiotalot, metsät, lumen määrä ja luonto.
"Olen syntynyt ja viettänyt elämäni keskellä kaupunkia. Vaikka on yksin isossa kaupungissa, ympärillä on ihmisiä. Minulle tämä on jo aikamoinen kokemus", tilittää Maria.
"Minulle taas kaikki täällä on läheistä. Kaikki on tuttua. Tällaisia asioita minä teen normaalisti. Välillä ajattelen Mariasta, että kumma kun se ajattelee noin. Tänä aamuna, kun se oli palellut täällä yksinään, sanoin, että olisit lisännyt lämmitystä", toteaa Marjo.
Maaliskuussa kaksikko menee Skandinaviska kulturföreningenin residenssiin Roomaan.
Työryhmän kaksi muuta jäsentä ovat japanilainen tanssija, koreografi Sato Endo ja äänisuunnittelija Meri Kytö.