Keskustan kansanedustaja Pekka Vilkuna uhkasi vaalikauden hallitusneuvottelujen aikana loikata puolueestaan, jos keskustan eduskuntaryhmästä valitaan ministeriksi henkilö, jota hän ei hyväksy.
"Vaadin, ettei kenelläkään ministerillämme saa olla luurankoja kaapissa ja aikaisemmat näytöt työelämästä piti olla positiivisia", Vilkuna sanoi Kalajokilaakso-lehdessä vähän ennen vuodenvaihdetta.
Hän ei ole toistuvista tivauksista huolimatta suostunut paljastamaan ministeriksi aiotun keskustan edustajan henkilöllisyyttä. Ei edes tämän päivän Kalevassa.
Vilkunan menettely on mauton ja törkeä. Vastustaessaan oman eduskuntaryhmänsä jäsenen nimittämistä hän läimäyttää tätä äänestäneitä perusteellisesti korville.
Toiseksi, jos Vilkuna epäilee jonkun ministeriehdokkaan nuhteettomuutta siihen mittaan, että katsoo aiheelliseksi kertoa asiasta julkisuuteen, pitäisi kansanedustaja Vilkunasta löytyä myös ryhtiä kertoa nuhteettomuuden puutteesta epäillyn nimi ja tekemiset julkisuuteen. Sellainen kuuluu suoraselkäisen edustajan toimintaan ja sellaista voisi jopa laajasti arvostaa.
Ja kolmanneksi Vilkunan olisi pitänyt kertoa, mihin puolueeseen olisi loikannut ja oliko jotakin jo sovittu. Loikkauskohdettaan hän ei ole toistaiseksi kertonut.
Ei pidä ihmetellä, jos kansa toisinaan oireilee yhteiskuntavastaisuuttaan. Vilkunan puheista huokuu poliitikkojen häikäilemätön keskinäinen kilpailu. Jos itseä ei onnista, on kaikin voimin pidettävä huolta, ettei kollegaa onnista liioin. Kun politiikan niin kovin usein mainostetaan olevan yhteisten asioiden hoitamista, loikkausuhkailut kertovat jostakin aivan muusta.