oulu Labradorinnoutajat loikoilevat rauhallisena pöydän alla. Meneillään on viime vuonna käyttöön otettujen opaskoirien preppauskoulutus. Koirat omistajineen saapuneet Oulun-tapaamiseen ympäri Suomen. Tamperelainen Johanna Herranen on päästänyt 2,5-vuotiaan koiransa valjaista, ja se tietää lepohetkeä. Raahelaisen Pekka Kellolan kolmivuotias musta komistus on valjaissa näennäisen raukeana, mutta koko ajan valppaana mahdollista uutta työtehtävää varten.
Näillä näkövammaisten opaskoiriksi koulutetuilla on skarppi työminä ja vallattomampi vapaa-ajan versio, jolloin on lupa rymytä kuin muutkin koirat vaikka kumikanaa järsien. Vilkaskin koira vakavoituu, kun päälle puetaan valjaat. Ne ovat merkki: nyt lähdetään hommiin.
Opaskoirien nimiä ei paljasteta julkisesti. Syykin on selvä.
"Kun koira on työkäskyn alla, nimellä herätetään koira. Nimen toistaminen syö käskyn tehoa", selvittää Herranen.
Oululainen ruutukaava on hyvä oppimisympäristö koirille. Kaupungista löytyy myös paljon erilaisia risteyksiä. Koulutettavat saivat tuta myös vilkkaasta pyöräliikenteestä. Herrasta raapaisi pyörä käsivarresta jalkakäytävällä ja Kellola koirineen väisti täpärästi pyörän.
Koiria pyritään kuljettamaan vaikeakulkuisissa ja meluisissa paikoissa. Kulkureitille on valittu paljon tien ylityksiä, käännöksiä ja jopa tavarataloja.
"Sokean on voitava kulkea koiran kanssa niin kuin muutkin ihmiset. Koira on liikkumisen apuväline, joka korvaa näön. Se ilmoittaa suunnan ja ilmaisee esteet pysähtymällä", opaskoirakouluttaja Juha Herttuainen kertoo.
Kaikilla preppauskoulutukseen osallistuvilla koirilla peruskoulutus takanaan opaskoirakoulun puolesta. "Täällä katsotaan, mitä virheitä koira on omaksunut ja pyritään korjaamaan niitä."
Joskus koiranomistajalla on hallinto karannut käsistä. Johanna Herrasen koira on pidättyväinen ja välillä arkakin.
"Mun koira on hiipijä. Se pysähtyy liian aikaisin suojatien edessä. Toivoisin, että se uskaltaisi kiertää esteitä rohkeasti ja kiskoisi mua sinne mukaan."
Koira on Herrasen toinen. Edellisellä oli liian isot voimat omistajansa pieneen kokoon nähden.
Pekka Kellolan koiran ongelmana on ollut puolestaan turha uhkarohkeus, sillä se ei reagoinut suojateihin. "Nyt se pysähtyy huomattavasti paremmin", Kellola toteaa viimeistä edellisenä koulutuspäivänä.
Kellolalle koira on ensimmäinen. Pääasiallinen syy on koiran hankintaan on 30 vuotta sitten alkaneen näkövamman pahentuminen. "Nyt minulla ei ole juuri suuntausnäköäkään eli en hahmota rakennuksia. Olisin hankkinut koiran jo 15 vuotta sitten, mutta opiskelin toisella paikkakunnalla."
Herrasesta on koiran myötä tullut lenkkeilyhullu. "Aikaisemmin olin sisällä viihtyvä nörtti. On vaikea kuvata sitä vapauden tunnetta, minkä koiran kanssa saa."
Kerran hän eksyi lenkkeillessään koiran kanssa oudossa ympäristössä.
"Käännyin yhdestä risteyksestä väärin ja päädyin viiden kilometrin päähän lähtöpisteestä. Kysymällä tietä ohikulkijoilta pääsin sieltä pois. Koiran kanssa eksyminen ei ole ollenkaan niin kamalaa kuin jos olisi liikkeellä yksin. Koira vie aina jonnekin. Usein huomaa, että koira olisi tehnyt oikein, jos olisin vain olisi kuunnellut sitä."