Vil­je­li­jöi­tä he­rä­tel­lään ym­pä­ris­tön hoitoon

Entistä suurempi osa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteista halutaan saada vapaaehtoisten ympäristötukien piiriin.

Siika-ahon tilan koira Milla tekee tuttavuutta lehmän kanssa emäntä Ulla Räisäsen ohjauksessa.
Siika-ahon tilan koira Milla tekee tuttavuutta lehmän kanssa emäntä Ulla Räisäsen ohjauksessa.
Kuva: Hentilä Anne

Entistä suurempi osa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteista halutaan saada vapaaehtoisten ympäristötukien piiriin. Viljelijöitä kannustetaan hakemaan tukia ympäristökeskuksissa tehtävillä yleissuunnitelmilla.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus on vähentynyt viime vuosina hälyttävästi. Maataloustuotannon tehostuminen, maaseudun sosiaaliset ja rakenteelliset muutokset sekä EU:n maatalouspolitiikan painopisteet ovat vaikuttaneet asiaan.

"Suurimmat yleissuunnittelusta saatavat hyödyt liittyvät herättelyyn ja yhteistyömuotojen kehittymiseen. Herättelyn kannalta viljelijälähtöinen ja neuvonnallinen ote on osoittautunut tehokkaimmaksi", sanoo vanhempi tutkija Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Suunnitelmien jatkohoitoon on Kaljosen mukaan panostettu aivan liian vähän. Yleissuunnittelu on nivottava kiinteäksi osaksi maaseudun kehittämisen hyväksi tehtävää toimintaa. Tämä on jatkossa yhä tärkeämpää, sillä luonnon monimuotoisuuden edistämistoimet ovat jääneet melko vaatimattomiksi uudessa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa.



kohteet haussa


Taivalkosken Tyräjärvellä ja Jokijärvellä ollaan nyt laatimassa yleissuunnitelmaa. Tyräjärvi on luokiteltu valtakunnallisesti ja Jokijärvi maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kesän aikana alueilta on jo löytynyt kymmeniä kohteita. "Ennalta oli tiedossa joitakin kiinnostavia paikkoja. Pääosa kohteista on löytynyt kulkemalla talosta taloon ja kyselemällä ihmisiltä. Myös ympäristöä tarkastelemalla kohteita on löytynyt", kertoo maastosuunnittelusta vastaava Susanna Anttila Pohjois-Suomen ympäristökeskuksesta

Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoito tärkeimpiin kohteisiin. Maatalousalueilta kartoitetaan muun muassa perinnebiotooppeja, joita ovat esimerkiksi niityt ja metsälaitumet. Peltolohkojen välissä olevat kapeat metsäsuikaleet tai pellon keskellä olevat metsäsaarekkeet ovat myös sopivia kohteita. Tyräjärven-Jokijärven alueelle tyypillisiä ovat jokivarsien tulvaniityt.

Hoitoehdotukset rahoitusmahdollisuuksineen tehdään yhteistyössä maanomistajien kanssa. Suunnitelmaan pyritään löytämään monenlaisia kohteita. Ne toimivat samalla esimerkkeinä muille viljelijöille. Kohteiden kuuluminen suunnitelmaan ei velvoita maanomistajia alueiden hoitamiseen tai rajoita niiden käyttöä.



Karjatiloilla parhaat mahdollisuudet


Parhaiten hoito onnistuu karjatiloilla. Esimerkki tästä on Ulla ja Tuomo Räisäsen tila Siika-ahossa. Tyröjoen rantamailla on niittyjä ja puustoista aluetta. Laitumella oleva karja pitää rantapusikkoa siistinä ja jokinäkymä säilyy helpommin.

Anttila tekee Räisäsille syksyn aikana ehdotuksensa. Sen jälkeen he voivat päättää, hakevatko tukea ensi kevään haussa.

Tukirahoja olisi Taivalkoskella käytettävissä enemmän kuin niitä haetaan. Ongelmana on usein se, että viljelijöitä on joillakin alueilla vähän. "Miten saada maanomistaja ja viljelijä kohtaamaan; tässä on meille haastetta. Jos jollain on sopiva maisemanhoitokohde, niin sen voi antaa viljelijälle hoidettavaksi vuokraamalla alueen."

Ilmoita asiavirheestä