Pääkirjoitus

Vil­je­li­jät kiinni tor­jun­ta­voi­tos­sa

Koko EU-ajan hiertänyt kiista Etelä-Suomen maatalouden 141-tuesta on siirtymässä historiaan europarlamentaarikko Petri Sarvamaan rakentaman kiertotien ansiosta.

Koko EU-ajan hiertänyt kiista Etelä-Suomen maatalouden 141-tuesta on siirtymässä historiaan europarlamentaarikko Petri Sarvamaan rakentaman kiertotien ansiosta.

Suomi on koko EU-jäsenyyden ajan vääntänyt kättä Euroopan komission kanssa Etelä-Suomen maanviljelijöille maksettavasta niin sanotusta 141-tuesta.

Mitä pidempi aika jäsenyyden alkamisesta on kulunut, sitä tiukemmin komissio on vaatinut alun perin siirtymäajan tueksi rakennetun järjestelyn purkamista. Suomi on yhtä jääräpäisesti pitänyt kiinni tuen jatkamisesta.

Nyt kiistaan ollaan saamassa ratkaisu, jonka otaksutaan tyydyttävän kumpaakin osapuolta. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) rakensi kiertotien, joka merkitsee 141-tuen loppumista, mutta mahdollistaa edelleen kansallisen tuen maksamisen etelän viljelijöille.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on julkisuudessa luonnehtinut Sarvamaan mallia ilmaveiviksi jääkiekkoilija Mikael Granlundin tunnettua maalia mukaillen. Siitä tässä onkin kysymys: kun päämäärään ei päästä suoraan, mennään mutkan kautta.

EU-komissio teki tällä neuvottelukierroksella hyvissä ajoin selväksi, ettei useaan kertaan jatkettu ja 18 vuotta voimassa ollut väliaikaiseksi tarkoitettu tuki voi tulla enää kysymykseen. Niinpä Etelä-Suomen viljelijöiden tukemiseksi piti löytää toinen tie. 

EU:ssa kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnassa hyväksytty Sarvamaan malli osoittaa, että tiukan paikan tullen asiat ovat järjestettävissä ilman, että osapuolet menettävät kasvojaan.

Käytännössä esityksen läpimeno tarkoittaa kansallisen tuen sisällyttämistä osaksi vuoteen 2020 kestävää EU:n uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Vaikka maatalouspolitiikan uudistuspaketti vaatii vielä neuvotteluja komission kanssa sekä parlamentin ja jäsenmaiden hyväksymisen, sen läpimenoa pidetään jo lähes varmana.

Sitä tosiasiaa tämä ei kuitenkaan muuksi muuta, että EU:n ja kansallinen tuki maataloudelle vähenevät. Maatalous joutuu koko ajan toimimaan yhä enemmän kilpailun ehdoilla.

Markkinaehtoisuus koskettaa jo nyt etenkin Etelä-Suomessa toimivia sika- ja siipikarjatiloja. EU:n näkökulmasta sika- ja siipikarjalatalous ovat eri asemassa nautakarjatuotantoon verrattuna.

Sikaa pidetään viljanviljelyn jatkeena: viljasäkkinä, jolla on saparo. Sen sijaan naudoilla nähdään olevan tärkeä merkitys maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämisessä.

Sarvamaan malli avaa 141-tuen ympärillä vallinneen pattitilanteen. Mutta Maa- ja metsätaloustaloustuottajien keskusliitossa MTK:ssa se ei ole läpihuutojuttu, vaan aiheuttaa ristivetoa etelän ja pohjoisen viljelijöiden välillä. Vahva perinne on, että eri tuotantosuuntien edustajat laskevat sentin tarkkuudella, mitä kukin saa.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka kansallisine tukineen tarjoaa mahdollisuuksia hoitaa myös Etelä-Suomen viljelyyn liittyviä ongelmia.

Vaara oli, ettei kansallista ratkaisua hyväksytä. Tässä suhteessa viljelijät ovat saamassa merkittävän torjuntavoiton.