Viljelijänkin on rohkaistuttava pyytämään apua, kun henkiset ja taloudelliset resurssit joutuvat koetukselle.
Maanviljely on Suomessa aina ollut ja on edelleen perheviljelmien varassa.
Maataloudessa jatkuu yhä rakennemuutos, joka on hallinnut alaa koko EU-jäsenyyden ajan.
Maatilojen määrä on puolittunut ja tilakoko kasvanut. Silti maatiloja hoidetaan edelleen pääosin perheviljelminä, vaikka maatalousyhtymät voisivat jaksamisen, yrittämisen, investointien ja taloudellisen kantokyvyn kannalta olla järkevämpiä vaihtoehtoja. Maatalous- ja puutarhayrityksiä on enää alle 50 000.
Maatalouden kannattavuus on Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan laskenut tasaiseen tahtiin viime vuosina. Viimeisimmissä tilastoissa häntä sojottaa enemmän tai vähemmän jyrkässä kulmassa alaspäin kaikilla muilla tuotannonaloilla paitsi siipikarjataloudessa ja kasvihuonetiloilla.
Maanviljely on Suomessa ollut aina perheviljelmien varassa. Siksi myös rakennemuutokset kohdistuvat kovina suoraan yksittäisiin perheisiin. Maanviljely on usein työtä sukupolvien ketjussa, ja maahenki omaksutaan jo lapsena.
Vastuu edellisille ja tuleville sukupolville painaa, vaikka järkevät edellytykset kannattavalle toiminnalle hiipuisivat. Suhde ja sitoutuminen vuosisatoja vanhaan sukutilaan voi olla niin voimakas, että tilan myynti on kerta kaikkiaan mahdoton ajatus. Maatila on useimmiten myös viljelijäperheen koti.
Kokonaisia toimivia maatiloja onkin varsin vähän myynnissä, useimmin myyntiin päätyy peltoa ja metsää. Monet vanhat maatilat ovat jääneet omistajiensa ja perikuntien vapaa-ajan käyttöön, kun toiminnalle ei ole ollut taloudellisia edellytyksiä tai kun jatkajaa ei ole löytynyt.
Toimivat maatilat ovat yli 80-prosenttisesti perheviljelmiä. Koneistuminen, tehostuminen ja teknologiset ratkaisut helpottavat työtä ja mahdollistavat sen, että suurtakin tilaa voidaan hoitaa pelkästään viljelijäpariskunnan voimin.
Koneistuminen ja automaatio eivät ole ilmaisia vaan vaativat merkittäviä pääomia. Ei siis ihme, että viljelijöiden velkataakka on kasvanut. Uuden tuotantolaitoksen rakentaminen, karjakoon kasvattaminen ja lisäpeltojen hankinta ovatkin voineet johtaa talousongelmiin ja vaikeuksiin, kun tuottajahinnat laskevat ja tulevaisuus on epävarmaa.
Kun vaikeudet kasautuvat, voi tulla ongelmia jaksamisen kanssa, ja ne puolestaan vaikuttavat kielteisesti perhetilanteeseen ja heikentävät motivaatiota työntekoon. Joskus arkinen elämä suistuu raiteiltaan, peltotyöt jäävät tekemättä ja eläimet hoitamatta.
Tuotantoeläinten hoidon laiminlyönnin taustalla on usein uupumista, ikääntymistä, sairastamista ja elämänhallinnan katoamista. Surullinen tapaus tuli äskettäin ilmi Siikajoella, kun maastosta löytyi yli 80 kuollutta nautaa.
Viljelijöiden on hyvä muistaa, että ahdinkoon on tarjolla apua. Sitä on saatavissa muun muassa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hanketyöntekijöiltä, joiden kanssa voi hakea ratkaisuja, kun tilanne kuormittuu eikä tunnelin päässä näy valoa (Kaleva 11.5.).
Asioita ei kannata jäädä murehtimaan liian pitkään vaan hakea apua ahdinkoon.