Kaleva pyysi viittä pohjoispohjalaista viljelijää lähettämään terveisensä Ouluun 24. syyskuuta saapuville Euroopan unionin maatalousministereille. Kiteytettynä viesti kuuluu: Olette tervetulleita. Katselkaa ja kuunnelkaa, ymmärtäkää ja auttakaa niin, että suomalainen maaseutu pysyy jatkossakin elävänä ja asuttuna.
"Turkiskaupan tilanne on nyt erittäin hyvä. Turkikset ovat joka puolella maailmaa muodissa. Siniketun hinta on tosin alle tuotantokustannusten, sen sijaan minkinnahkojen tuotanto on erittäin kannattavaa. Alalla ovat vallinneet pitkään hyvät suhdanteet. Suurimmat ostajat ovat Venäjä ja Kiina, myös Kreikkaan ja Turkkiin sekä Espanjaan ja Ranskaan menee turkiksia. Suomen tuotannosta lähes sata prosenttia menee vientiin.
Turkistarhaus luetaan Suomessa osaksi alkutuotantoa. Alamme on yksi tärkeä lenkki siinä ketjussa, joka maaseudulle on rakentunut. Tämän vuoksi meillä pitäisi olla samanlaiset edellytykset kuin muillakin alkutuotannon aloilla. Emme saa investointiavustuksia. Vuoden 2010 jälkeen astuvat voimaan uudet määräykset häkkien mitoista; häkkien kokoa on kasvatettava. Tähän tarvitsisimme tukea.
Euroopan unionissa turkistarhauksesta ei paljon tiedetä. Toivon, että se ymmärrettäisiin yhdeksi yritysmuodoksi muiden rinnalla. EU:ssa tukeudutaan kaikissa eläinasioissa tutkittuun tietoon. Turkisalan kannalta ongelmallista on, että eläinten hyvinvoinnista ei ole kiistatonta tietoa, vaan hyvinkin ristiriitaisia tutkimustuloksia."
Terveisin, Markku Kestilä, 62, Kestilän Minkki Oy:n turkistarhaaja Pyhäjoen Yppäristä.
Avioliitossa, puoliso Helvi ja kolme aikuista lasta. Poika Petri osakkaana minkkiyhtiössä.
Tuottaa keskimäärin 5 000 minkin ja 2 000 ketun nahkaa vuodessa.
"Kuuden jälkeen menin navettaan aamulypsylle. Nyt lehmät ovat jälleen laitumella. Naapurin isännän kanssa on tarkoitus lähteä korjaamaan toista säilörehusatoa, sääkin kun näyttää suosivan. Teemme rehut yhdessä. Näin voimme hyödyntää tekniikkaa parhaiten.
Emme me voi kilpailla Keski-Euroopan maatilojen kanssa tuottavuudessa, emme ainakaan viljanviljelyssä. Meidän olosuhteemme ovat niin erilaiset. Ne täytyy nähdä ja tunnustaa. Ilmasto täällä on toisenlainen: talvi on pitkä, ja etelässä kasvukausi on selvästi pidempi.
Minusta tuntuu siltä, että EU:n maatalouspolitiikka menee paljon isojen maiden mukaan. Pienten on vain sopeuduttava siihen. Tämän vuoksi on tärkeää, että tällaisille pienille maille annetaan mahdollisuus kansalliseen politiikkaan, joka voi ottaa oman maan erityisolot huomioon. Jotta maata voidaan viljellä koko pituudelta Hangosta Utsjoelle.
Päättäjien olisi hyvä pitää mielessä, että tiloilla tehdään investointeja 20--30 vuoden tähtäimellä. Ei ole oikein, että maatalouspolitiikassa pystytään katsomaan vain muutama vuosi eteenpäin.
On muistettava, ettei täällä Pohjois-Suomessa ole liikaa toimeentulomahdollisuuksia. Meillä ei ole paljon vaihtoehtoja. Kotieläintalous on tärkeä. Viljakin menestyy, mutta emme me saa isoja hehtaarisatoja.
Uskon, että suomalaiset kuluttajat valitsevat mieluiten kotimaisia elintarvikkeita. Tiedetäänhän, että maatalous työllistää kaikkiaan noin 300 000 ihmistä muilla aloilla, kuten elintarviketeollisuudessa, jakelussa ja kaupassa. Maataloustukien tarkoitushan on, että kuluttajat saavat tuotteita alhaisemmin hinnoin.
Syrjäkylät, joilta maatalous on loppunut, ovat surullisia esimerkkejä siitä, miten käy. Sinne jää vain eläkeläisiä. Kun puhutaan suomalaisesta maataloudesta, kyse ei ole vain maanviljelystä, vaan mitä suurimmassa määrin elämästä maaseudulla."
Terveisin, Pekka Hallikainen, 33, maanviljelijä Venkaan tilalta Ylikiimingistä.
Opiskellut 3 vuotta Pudasjärven maatalousoppilaitoksessa. Avoliitossa Tarja Pelkosen kanssa.
Maitotilalla 30 lehmää, lähes saman verran nuorta karjaa. Omaa peltoa 20 hehtaaria, metsää 60 hehtaaria.
"Voiton puolella aletaan olla: peruna on kohta korjattu. On niin kuivaa, että multa katoaa perunoista ja on vaara, että ne kärsisivät. Niiltä lohkoilta, joita kasteltiin, saadaan sekä laadultaan että määrältään hyvä sato. Sen sijaan sieltä, missä kastelu jäi luonnonvesien varaan, ei paljon irtoa. Määrä on vähäinen ja perunat ovat rupisia.
Meitä huolestuttaa, miten käy Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuelle eli niin sanotulle 141-tuelle. EU:n maatalouskomissaari sanoi Seinäjoen maatalousnäyttelyssä, ettei sitä tukea tarvita enää, ja että sopeutumisaika EU:hun on nyt päättynyt. Jos tämä tuki poistetaan, maan sisälle tulee räikeitä alueellisia eroja. Tottakai meitä painaa, mikä on pohjoisen tukitilanne sen jälkeen.
En usko, että 1980-luvun linjalla olisimme voineet jatkaa pitkään. Maataloudessa oli pakko tapahtua muutoksia. Olin sen verran nuori viljelijä, kun EU tuli, että minun oli helppo omistautua siihen maailmaan. Meille muutokset ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia. Olemme saaneet uusia lajikkeita muun muassa Hollannista. Ja siemenperunakauppaa tehdään nyt ulkomaille.
Se epäilyttää, miten EU:ta pyöritetään, kun se laajenee. Tukisysteemi on hyvin monimutkainen; paperintekoa piisaa. Elämme vahvalla maatalousalueella, joten olen optimistinen. Touhu jatkuu perunapuolella vahvana kehityksenä."
Terveisin, Tapani Matinolli, 35, maanviljelijä Pajalan tilalta Tyrnävän Ängeslevältä.
Opiskellut 2 vuotta Ruukin maatalousoppilaitoksessa.
Avoliitossa Sanna Hämeenahon kanssa; lapset Riku,7, ja Ossi, 1.
Siemenperunaa ja viljaa. Peltoa 69 hehtaaria, josta 15 hehtaaria perunalla. Perunaa noin 450 000 kiloa vuodessa (tänä vuonna kuivuuden vuoksi 380 000 kiloa), perunan osuus liikevaihdosta 2/3. Metsää 100 hehtaaria. Kaksi ratsuhevosta.
"Viljasta tuli hyvä sato. Nurmisato jää heikoksi, todennäköisesti se kuitenkin riittää talveksi. EU:n myötä maataloustuet ovat yhä enemmän sidoksissa pinta-alaan. Reilumpaa olisi, jos ne sidottaisiin tuotantoon. Tuotantoon sitominen kannustaisi myös tuottamaan eikä vain näennäiseen viljelyyn.
Maaseudulla on tahtoa investoida, mutta nyt näyttää siltä, että investointituet eivät riitä tyydyttämään tarvetta. Kuuleman mukaan hakemuksia on siinä määrin, että ensi vuoden investointirahat menevät jo tänä vuonna. Investoinnit vaativat kansallista rahaa, vasta sitä kautta on mahdollista saada myös EU:n rahaa.
EU on vauhdittanut maatalouden rakennemuutosta. Mutta se olisi ollut väistämätön joka tapauksessa, vaikka ei oltaisi EU:hun mentykään. Tiettyyn rajaan asti on hyvä, että toiminta tehostuu. Lopulta suurin osa ihmisistä hyötyy siitä.
Toisaalta jotkut EU:n myötä tulleet määräykset tuntuvat turhan tarkoilta. Kuten uudet lannoitusmääräykset. Ne johtavat mahdollisesti siihen, että joudumme lisäämään nurmialaa. Lisämaata on kuitenkin niukasti saatavilla. Ja kun sen kysyntä kasvaa, nousee myös hinta."
Terveisin, Ossi Erkkilä, 25, maanviljelijä Kytölän tilalta Nivalan Sarjankylän Erkkilästä. Opiskellut sähköasentajaksi ammattikoulussa.
Poikamies. Lihakarjatila (yhtymä vanhempien kanssa): 230 nautaa, 117 hehtaaria peltoa, viljaa ja nurmirehua. Urakointia tilan ulkopuolella.
"Kun EU:sta äänestettiin, äänestin vastaan. Samalla kuitenkin pelkäsin, ettei siihen liityttäisikään. Kyllä se on osoittautunut vakuutukseksi viljelytoiminnan jatkumiselle.
Tuntuu siltä, että EU-aikana viljelijöiden ystävien määrä on lisääntynyt. Alan arvostus on noussut. Suomalaiseen ruokaan luotetaan, ja halutaan, että sitä myös täällä tuotetaan. Ihmiset tahtovat pitää maaseudun asuttuna. Ja viljely on maaseudun selkäranka, johon niveltyy paljon muuta toimintaa.
EU:n tukihomma on hyvä. Koska hinnat laskivat niin paljon, ilman tukia ei pärjättäisi. Tarkastustoiminta sen sijaan tuntuu hirveän tarkalta. Ympäristösäädökset ampuvat yli. Lantaa saa levittää niin vähän hehtaarille. Meillä onneksi omat pellot riittävät vastaanottamaan sen lannan, mikä tilalla syntyy. Viljelysuunnitelmat täytyy nykyään teetättää asiantuntijoilla. Eikä niitä, jotka hallitsevat ne asiat, ole monta.
Mielessä on sikalan laajennus. Meidän sikalassa on nyt kuusi osastoa, suunnitelmissa on laajentaa sitä parilla kolmella osastolla. Emännän kanssa on pientä erimielisyyttä siitä, jatketanko taloa pituussuunnassa vai tehdäänkö laajennus nykyisen rinnalle.
Maaseudun tulevaisuudennäkymiä parantavat myös energiantuotantomahdollisuudet. Biokaasun ja bioenergian käyttö laajenee, kunhan vain EU painostaa Suomea. Ilman EU:n painostusta poliittista yksimielisyyttä energia-asioissa näyttää olevan vaikea löytää."
Terveisin, Ari Pirkola, 47, maanviljelijä Kiviniemen tilalta Pyhäjoen Yppäristä.
Opiskellut 2 vuotta Haapajärven maatalousoppilaitoksessa.
Avioliitossa, puoliso Auli Pirkola, opiskellut Haapaveden emäntäkoulussa; lapset Anni, 23, Airi, 20, Aarne, 18, Aki, 16 ja Aila 10.
Sikatilalla 1 200 sikaa. 160 hehtaaria tukikelpoista peltoa, kokonaispinta-ala metsineen 450 hehtaaria. Viljantuotanto omaan tarpeeseen. Osakkuus Niittymaan Porsas Oy:ssä.