Peltoja kannattaa nyt viljellä ja viljelijä voi vihdoin odottaa saavansa urakoinnistaan myös kunnon palkkaa, Proagria Oulun kasvinviljelyvastaava, piiriagrologi Risto Jokela laukoo.
"Maatalous on ollut Suomessa pitkään melkoista puuhastelua, kun tuotteille ei oikein ole löytynyt kysyntää. Sitten viime syksyn varsinkin viljanviljelyn kannattavuus on kuitenkin parantunut roimasti."
"Ikävämpi puoli koko kuviossa tietysti on se, että ruoan hinta on noussut rajusti ja maailmaa uhkaa yhä vakavampi ruokapula", Jokela muistuttaa.
Viljan hinta nousi viime syksynä jopa 70 prosenttia. Tuotteiden hinnat pompsahtivat noin 200 euroa hehtaarilta. Hinnannousu oli maailmalla jyrkkää, kun varastot olivat pienet, kulutus kasvoi ja peltojen käyttö biopolttoaineiden tekoon lisääntyi varsinkin Yhdysvalloissa.
Epävarmuutta ja
bisnesajattelua
Jokela kuitenkin muistuttaa, että talven huippuluvuista viljan hinta on jo ehtinyt laskea. Viljanviljelyn uskotaan olevan Suomessa kohtuullisen kannattavaa myös ensi syksynä, mutta varmuudella sitä ei tiedä vielä kukaan.
"Tietynlainen epävarmuus ja tarve aktiiviseen bisnesajatteluun ovat lisääntyneet, koska hinnat voivat vaihdella suuresti vuoden aikana. Pitää miettiä ja ennakoida entistä tarkemmin, milloin satoa kannattaa myydä."
Jokela huomauttaa, että maitotuotteidenkin kysyntä on kasvanut, mutta lihan hinta ei ole lähtenyt nousuun. Esimerkiksi karjatiloilla, jotka eivät itse viljele viljaa, toiminnan kannattavuus on nyt saattanut jopa heikentyä.
Viljelyn kannattavuuden kasvu kannustaa viljelemään peltoja huolella ja nostanee peltomaan hintaa jatkossakin. Peltokauppojen määrä on kuitenkin viime vuosina tasaantunut.
Hinnat hillitsevät
maakauppoja
Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston mukaan pellon keskihinta oli viime vuonna koko maassa 6 250 euroa hehtaarilta. Kalleinta pelto oli Varsinais-Suomessa, keskimäärin 8 955 euroa hehtaarilta ja halvinta Lapissa, 1 200 euroa hehtaarilta.
Pohjois-Pohjanmaalla pelto maksoi keskimäärin 4 500 euroa hehtaarilta. Koko maassa tehtiin peltokauppoja 645 eli 15 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tältä vuodelta tilastoja ei vielä ole koottu.
"Innostusta kauppoihin varmasti on, mutta korkeat hinnat hillitsevät ja joutilaita peltoja on vähän. Näillä hinnoilla ei oikein enää ole taloudellista ostaa peltoja viljanviljelyyn", Jokela sanoo.
Tilojen keskikoko joka tapauksessa kasvaa. Varsinkin isoimmat sekä ostavat että vuokraavat lisää maata. Uusia peltoja on raivattu metsämaille viime vuosina enää hyvin vähän, koska ne eivät ole tukien piirissä.
Jokelan mukaan pohjoisen tilat peltoineen kärsivät kilpailussa lähinnä alhaisemmista lämpötiloista, koska etelässä kyetään viljelemään satoisampia lajikkeita. Satojen laadussa isompia eroja ei ole.
Reservissä vähän
arvokkaita peltoja
Jokelan mukaan reservissä ei uinu ainakaan suuria määriä viljelyyn soveltuvia peltoja. Näin siitä huolimatta, että ainakaan tänä vuonna isoillakaan tiloilla ei enää ole kesannointivelvoitetta, jonka Jokela veikkaa jatkossa katoavan kokonaan EU:n päätöksellä.
"Pakkokesannoinnin piirissä oli 5,7 prosenttia pelloista, mutta ei siitäkään siirtyne viljelyyn kuin enintään muutama prosentti. Vapaaehtoiset kesannot ja hoidetut viljelemättömät pellot ovat hieman vähentyneet jo aiemmin."
Jokelan mukaan niin sanotuista pakettipelloista ei ole puhuttu enää vuosiin. Aikoinaan peltoja jätettiin jäihin yleisimmin viisivuotisilla sopimuksilla.
"Nykyisin huonompia peltoja pidetään kesannolla, koska niistä saataisiin heikompia satoja tai niitä on hankala viljellä. Osaa myös yritetään välillä kunnostaa ojittamalla tai viherlannoituksin."