- Huumorin lahja on vähän kuin iso mulkku. Se tulee, kelle nyt sattuu tulemaan, Jope Ruonansuu filosofoi ja saa yleisön remahtamaan nauruun.
Valtakunnan huumorikuninkaana tunnetun Ruonansuun uraelämäkerran julkistamistilaisuus on päätähtensä kaltainen. Vitsejä ja velmuilua riittää, ja juuri painosta tullut Aattelepa ite! -teos nojaa punaviinipulloon. Ruokatarjoilu sen sijaan ei ole järin jopemainen: suuret vuoret hedelmiä ja kasviksia.
- En mää niitä syö! Kun makasin haimatulehduksen vuoksi sairaalassa, pyysin Vainion Ileä tuomaan sinne kunnon sapuskat. Ile sitten raahasi mulle kaksin käsin rasvassa tiriseviä kanankoipia ja sipsipusseja, Ruonansuu muistelee.
Samankaltaisia muisteloita on elämäkerta täynnänsä. Hassunhauskojen tapausten ohella lämminhenkisestä historiikista paljastuu myös miehen vakavampi puoli ja ennen kaikkea hänen aito kiintymyksensä perheeseen ja hyviin ystäviin. Ruonansuu puhuu myös avoimesti työnsä rankoista puolista ja terveyden pettämisestä.
Elämäkerran kirjoittaneen Tommi Virtasen mukaan vaikeinta oli saada kansien väliin Ruonansuun uskomattoman laaja tuotanto: Ruonansuu aloitti keikkailun yli 25 vuotta sitten ja on paitsi koomikko myös imitaattori, muusikko ja näyttelijä.
- Yllätyin itekin, kun nuita juttuja ruvettiin käymään läpi, nyt 42-vuotias viihdyttäjä myöntää vilpittömästi. Tai "vilipittömästi", kuten hän kemiläissyntyisenä itse sanoisi.
Imitointi alkoi
kissanpennusta
Jope Ruonansuu on aina ollut esiintyjä. Kuulijakunta vain on laajentunut vuosien varrella. Ensimmäisen askeleen imitaatiomaailmaan hän otti jo varsin nuorena matkimalla kissanpentua.
- Perheen kissa oli saanut pentuja, ja kaikki oli jo annettu pois, kun aloin huvikseni vinkua kuin kissanpoikanen. Äiti sitten ihmetteli, että eikö ne jo lähetetty maailmalle.
Sittemmin repertoaari on laajentunut yli sataan hahmoon. Ruonansuu imitoi esimerkiksi kaikkia Suomen presidenttejä, joiden aikana on elänyt. Elämäkertakin on nasevasti jaettu kuuteen osaan presidenttikausien mukaan.
- Huomattiin, että niinhän se Koivisto aloitti keikkailunsa vuonna 1980 kuten meikäläinenkin.
"Jonkun piti
tyhjentää lasit"
Alkoholi on antanut oman säväyksensä Ruonansuun uraan. Hän uskoo, ettei 1990-luvun kaltaista Jope-ilmiötä olisi lasiin sylkemällä edes syntynyt.
- Suomi kaipasi kunnon rääväsuuta. Irwin oli kuollut, ja kupit alkoivat täyttyä. Jonkunhan ne piti juoda tyhjiksi.
Elämäkertaa kasattaessa Ruonansuuta hirvitti vuosien saatossa kurkusta alas soljuneiden minttufernetien määrä. Enää hän ei takavuosien kaltaista tohellusta kestä, vaan suunnitelmissa on jopa urheiluharrastuksen aloittaminen.
- Pitänee liittyä vaikka koripallokerhoon, hän heittää ja saa yleisön taas nauramaan - vaikka onkin ehkä tosissaan.