Kokoomuksen kansanedustaja Jari Vilén, joka toimi edellisessä hallituksessa myös Eurooppa-ministerinä, vaatii pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitusta ottamaan lokakuussa alkavassa EU:n hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) esille Pohjois- ja Itä-Suomen pysyvän tukiaseman.
Vilénin mielestä tämä on asetettava tiukaksi ehdoksi ennen kuin Suomi voi tehdä omista linjauksistaan myönnytyksiä unionin perustuslakiin.
"HVK:ssa on tuotava selkeästi esille, että pysyvän tukiaseman saaminen maamme syrjäisimmille alueille on meille niin keskeinen poliittinen kysymys, että se vaikuttaa Suomen mahdollisuuksiin hyväksyä koko HVK:n lopputulos. Hallituksen on myös syytä sanoa suoraan muille se, että jos Suomelta odotetaan joustavuutta institutionaalisissa kysymyksissä, tämä voi tapahtua vain, jos kokonaisratkaisuun sisällytetään muita tasapainottavia tekijöitä", Vilén vaatii punamultahallitukselta.
Hänen mukaansa hallituksen pitää selkeästi nimetä yhdeksi ehdoksi Itä- ja Pohjois-Suomen pysyvän tukiaseman myöntäminen ja sen kirjaaminen EU:n uuteen perustuslakiin.
Hallitus on ollut
liian hiljaa
Pääministeri Vanhasen hallitus aloitti Suomen kantojen muokkaamisen perjantaina EU-ministerivaliokunnassa, jossa käytiin vasta alustavaa keskustelua unionin toimielimiin esitettävistä muutoksista. Lisäksi konventin esityksistä järjestettiin kansalaisfoorumi.
Vilén hämmästelee, että hallitus yhä panttaa linjauksiaan. Tämä vaikeuttaa hänen mukaansa myös kansalaiskeskustelua. Vilénin mielestä hallituksellekin voi tulla kiire, sillä HVK voi paitsi alkaa myös loppua luultua aikaisemmin.
"Se, mistä hallitus ei ole vielä sanaakaan sanonut, on meille kansallisesti tärkeät kysymykset. Myös ne on tuotava esille. Tällainen kysymys on Pohjois- ja Itä-Suomen pysyvän tukiaseman määrittäminen EU:n perustuslakiin", Vilén sanoo.
Hän muistuttaa, että vuonna 1994 Suomen liittyessä EU:hun jäsenyyssopimukseen sisältyi tavoite 6 -alue eli pohjoisen Suomen erityisaseman tunnustaminen. "Nyt hallituksen yksi tavoite HVK:ssä pitää olla sen sisällyttäminen uuteen perustuslakiin", Vilén vaatii.
Pohjoisen tuki voi hänen mukaansa hyvin olla yksi tasapainottava neuvotteluvaltti, kun esimerkiksi instituutioita koskevista muutoksista neuvotellaan tai etsitään avoinna oleviin kysymyksiin kokonaisratkaisua.
EU:n tulevaisuuskonventissa, jonka yhtenä jäsenenä Vilén istui, Suomi jätti varaumia paitsi instituutioita koskeviin ehdotuksiin myös puolustuspolitiikkaan. Vilénin mielestä Suomen pitää ottaa HVK:ssa avattavien asioiden listalle myös Suomen erityisen vähäväkiset alueet ja niiden pysyvän tukiaseman määrittely.
Vilén huomauttaa, että uusi punamultahallitus on asettanut Itä- ja Pohjois-Suomen nykyisen tavoite 1-alueiden aseman ennallaan säilyttämisen keskeiseksi tavoitteeksi EU:n uudella, vuonna 2007 alkavalla rakennerahastokaudella. Tämä on kirjoitettu myös hallitusohjelmaan.
"Vähäväkisten alueidemme saaminen EU:n perustuslakiin on selkeästi sellainen tavoite, jossa kaikilla toimijoilla Suomessa olisi oltava yhteinen kansallinen intressi", Vilén tähdentää. Hän muistuttaa, että konventti on esittämässä erityistukitoimia Azoreille, Kanarialle ja Ranskan merentakaisille territorioille.
Yhteistyöhön
Ruotsin kanssa
HVK-tavoitteissa menestyminen ja tukiasematavoitteessa onnistuminen edellyttää Vilénin mukaan tehokasta liittoutumista ja samanmielisten maiden ryhmittymän muodostumista.
Vilénin mielestä Vanhasen hallitus ei ole tarpeeksi innokkaasti hakenut kumppaneita. "Valitettavasti täytyy sanoa, että luotan enemmän Itävaltaan ja sen liittokanslerin määrätietoisuuteen siinä, että hän vastustaa pienten valtioiden aseman heikentämistä. Toivon vilpittömästi, että Suomen hallitus nyt alkaa toiminaan aktiivisesti ja hakee liittolaisia", Vilén sanoo.
Vähäväkisten alueiden pysyvän tukiaseman saavuttamisessa Suomen luonnollisin liittolainen on hänen mukaansa Ruotsi.
"Suomen ja Ruotsin EU-yhteistyöhön on vääjäämättä heijastunut myös se, että sekä pääministeri Göran Perssonin että puhemies Paavo Lipposen (sd.) on oletettu olevan kiinnostuneita samoista EU:n johtotehtävistä", Vilén huomauttaa.
Nyt Suomen on koetettava vakuuttaa Ruotsin hallitus siitä, että myös heidän etunsa on saada Ruotsin pohjoisimmat osat saman kohtelun piiriin, Vilén opastaa hallitusta. Hänen mukaansa pysyvän tukiaseman saaminen molempien maiden erityisalueille on konkreettinen mahdollisuus yhteistyöhön.
