Uudet tehtävät jännittävät yleensä ihmisiä. Tilanne on useimmiten tämä myös poliitikoilla, kun heistä tulee ministereitä. Uusi ulkomaankauppaministeri Jari Vilén (kok.) näyttää kuitenkin olevan toista maata; hän vakuutti ennen nimitystään, ettei tilanne jännitä lainkaan.
Pienen pohdinnan jälkeen hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, että virka- ja tuomarinvalan vannominen voi hieman hermostuttaa. Näin myös kävi. Tuomarinvalan lopussa hänen piti pyytää valan esilukijalta alivaltiosihteeri Nils Wirtaselta yhdessä kohdassa toistoa.
Ennen nimitystään Vilén sai hyvää opetusta kokoomuksen puheenjohtajalta sisäministeri Ville Itälältä, joka hekotteli, että ”mieti nyt vielä”.
Itälä antoi aivan kädestä pitäen neuvoa, miten valan vannomisessa pitää toimia; raamatulle pitää panna kaksi oikean käden sormea. Itälällä oli asiasta omia kokemuksia, ja ne eivät olleet mitenkään mairittelevia.
Opiskeluaikoinaan parikymmentä vuotta sitten Itälä oli toiminut haastemiehenä, ja sitä varten piti jo vannoa vala. Valan vannomisessa hän oli kuitenkin tyrinyt. Osoittelusta huolimatta hän ei ollut huomannut pitäneensä raamatulla vasemman käden sormia.
Vilénin nimitykseen ei liittynyt mitään juhlallisuuksia. Onnentoivotuksia sen sijaan sateli, ja naisministereiltä tuli halauksia. Vilén sai myös ehkä jopa poikkeuksellisen kohtelun presidentti Tarja Haloselta.
Heti nimityksen jälkeen Halonen pyysi Viléniä puheilleen toviksi. Presidentti toivotti uuden ministerin tervetulleeksi hallitukseen. Samalla sovittiin alustavasti jo tapaamisesta.
Ministerin uran alkamisen arkisuus näkyi siinäkin, että heti nimitysprosessin jälkeen Vilénille lyötiin uusi kännykkä kouraan. Sen jälkeen olikin jo kiire tapaamaan julkista sanaa.
Vilénin henkilötiedot ja tausta ilmaantuivat pian myös valtioneuvoston verkkosivuille. Näitä tietoja oli rustailtu yömyöhään. Vilénin kohdalla on paljon tekstiä. Lyhyessä elämäkerrassaan hän osoittaa olevansa myös huumorimies.
Hän kertoo muistavansa varmasti aina ensimmäisen työtehtävänsä ollessaan avustajana Euroopan parlamentissa. Suomi oli juuri liittynyt jäseneksi, ja Vilén sai esittää Suomen kannan Mongolian kamelinkasvatukseen.
"Syntymäkotini sijaitsee Kemin Syväkankaan Kansantiellä. Siellä kasvoin vanhempieni ja isovanhempieni sekä Pontus-koiran turvallisessa hoivassa", hän aloittaa oman henkilökuvansa.
Pontus-rottweilerin traagista kohtaloa hän ei kuitenkaan raaskinut liittää tarinaan. Koira nimittäin juoksi tielle ja kuoli auton alle Jari-pojan ollessa muutaman vuoden ikäinen.