Raahesta maailmalle lähtenyt Jouni Vikman, 33, vaikuttaa nykyään Tukholman liepeillä. Pitkän kierroksen eri talleilla tehnyt treenari pitää yksityistallia ruotsalaisen tyttöystävänsä Mia Wahlbergin kanssa.
"Elämä alkaa olla jälleen mallillaan. Meillä on yhdeksän hevosen talli 25 kilometrin päässä Solvallan raviradasta. Työnjako on selvä. Minä hiittaan ja kengitän hevoset. Likkakaverin tehtävänä on treenaaminen", Vikman kertoi.
Tallin kalustoon kuuluu pääasiassa aloittelevia lämminverisiä. Suurimmat katseet hän kohdistaa kahteen suvukkaaseen 3-vuotiaaseen varsaan. Houston Laukon jälkeläinen paineli uran toisessa startissa17-ajan. Hän uskoo hevosilla olevan mahdollisuuksia jopa ikäluokkalähtöihin, mikäli kehitys jatkuu toivotulla tavalla.
Urallaan Vikman on ehtinyt ajaa 1300 starttia. Voittoja on kertynyt 150 ja muita totosijoja nelisensataa.
"Huippuhevoset ovat puuttuneet, mutta muutama kovan tason menijä joukossa on ollut", Vikman muisteli.
Hevoskipinän hän peri aikanaan enoltaan Veikko Nurkkalalta. Naapurissa hän kävi hoitamassa Kalevi Mämmelän hevosia K.A.J.-tallilla.
Peruskoulun jälkeen nuorimies suuntasi Aki Antti-Roikon oppiin Ylivieskaan. Sen jälkeen hän vaikutti edesmenneen Jorma Evijoen, Ahti Antti-Roikon ja Ravitutkimuskeskuksen talleilla Rovaniemellä.
Kengitystaidot tarttuivat hyppysiin Niinisalon Eläinlääkintäkoulussa.
"Antti-Roikon Ahtia pidän suurimpana oppi-isänä. Hän on neuvonut eniten hevostenkäsittelystä ja pidämme edelleen yhteyttä tiiviisti."
Ratatallin pidosta Vikman on hankkinut kokemusta Ylivieskassa ja Oulussa. Kaksi vuotta hän joutui olemaan pois hevoshommista loukattuaan kätensä. Sen jälkeen veri veti takaisin ravihommiin.
Kun perhesuhteissa tuli muutoksia, Vikman pakkasi kamppeensa ja lähti Italiaan. Etelän lämmössä hän työskenteli Carro Caitanon ja Claudio Potsianin talleilla.
"Maailmalle lähdin täysin ummikkona. Kotiutumista helpottivat muutamat suomalaiset työntekijät. Samalla reissulla tapasin tyttöystäväni ja päätimme vuodenvaihteessa siirtyä Ruotsiin. Kielitaito on karttunut sen verran, että puhumme keskenään englantia", Vikman myhäili.
Ulkomailla työskennellessään hänen on helppo verrata eri maiden valmennustapoja.
"Suomalaisten ja ruotsalaisten valmennustavat ovat aikalailla samanlaisia, mutta suomalaiset treenavat kolme kertaa enemmän. Suomessa hevoset ovat enemmän myös perheenjäseniä. Niistä on usein vaikea luopua. Ruotsissa raha sanelee käytännön. Italiassa hevoset ovat kuin koneita".
Hyviä hevosia
Suomen suuntaan
Valmennushommien ohella Vikman on välittänyt Suomeen muutamia menestyshevosia. Otsikoissa ovat olleet pitkän voittoputken ravannut Non Stop Hornline, Aki Antti-Roikon hoivissa avausstartit voittanut Sylen ja viime viikolla Kalajoen rataennätystä numeroihin 13,8 parantanut Xallo.
"Kymmenkunta hevosta olen välittänyt. Kaverit ovat kyselleet, ja minä olen toiminut välikätenä. Myyjät sanovat hinnan ja antavat minulle pienen provision. Täällä on sellainen tapa. Tyytyväisiä uudet omistajat ovat ilmeisesti olleet, koska soraääniä ei ole kuulunut. Kaikilla on tullut varmaan jokinlaista menestystä. Kalliita hevoset eivät ole olleet. Muutaman kymppitonnin hintaisia", Vikman selvitti.
Tuoreimmat siirtolaiset lähtivät Suomeen viime viikolla. Vähän startattu 6-vuotias meni Petri Korkiakosken Kempeleeseen ja 4-vuotias ruuna Anssi Törnvallille Kalajoelle.
"Menestyksen myötä puhelimet ovat soineet jatkuvasti. Xallon rataennätyksen huomasin teksti-tv:stä samana iltana. Soittelimme Ahosen Panun kanssa ja hän oli tyytyväinen hankintaan. Arvelin hevosen pärjäävän Suomessa, kun se saa oikeanlaista hoitoa pienessä tallissa."
Onnistuneista välityskaupoista huolimatta Vikman on pitänyt jalat maassa. Työpäivän päätteeksi aika kuluu pientä Jesper-poikaa hoitaessa.
"Ammatinvaihtoa ei kannata vielä miettiä. Päätyö hoidetaan ekana. Eväät voivat loppua äkkiä, jos kurkottaa liian korkealle", Vikman analysoi.
Kotiseudulla hän ei ole viime vuosina ehtinyt juuri käydä. Mikkeliin tekisi viikonloppuna mieli tulla tapaamaan Italiassa maailmanmaineeseen noussutta Jori Turjaa.
"Sekin reissu taitaa jäädä haaveeksi, kun on ravit täällä. Kaustisen Kuninkuusraveja täytyy miettiä lähempänä. Kunkkareissa on oma tunnelmansa. Syksyllä riittää jälleen kiireitä, kun varsoja tuodaan laitumelta ja pitää varmaan joillekin katsella sopivia hevosia."