Oulusta valtiovarainministeriöön siirtyvä apulaiskaupunginjohtaja Päivi Laajala käytti metkaa ilmaisua maanantain Kalevassa, kun hän kommentoi taannoista ehdotusta Oulun alueen kuntien yhdistämisestä. Jos esitys olisi tehty vasta nyt tai myöhemmin, se ei ehkä olisi törmännyt yhtä jyrkkään vastarintaan kuin mitä on nähty, Laajala arvioi.
Oulun silloisen kaupunginjohtajan Kari Nenosen vuonna 2005 tekemä esitys vaikeutti Laajalan mukaan myös seutuyhteistyötä. Laajala otaksuu, että Paras-hanke on kypsyttänyt mieliä ja Suur-Oulu toteutuu ennen pitkää. Syynä on se, että alueen kunnista ehkä vain yksi tai kaksi pärjää yksin, Laajala totesi.
Ajoitus on politiikassa tunnetusti tärkeää. Jos se epäonnistuu, hyvätkään asiat eivät etene. Laajala on oikeilla jäljillä. Kohtuuden nimessä on kuitenkin syytä todeta, että Kari Nenonen teki palveluksen kansanvallalle, kun hän tarttui härkää sarvista ja kertoi totuuden äänestäjille.
Jos vikoja haetaan, katse kannattaa kääntää myös viestin vastaanottajiin. Oulun ympäristökuntien palkattu johto ja luottamusjohto sulkivat siltä silmänsä ja korvansa ja uskottelivat itselleen, ettei mikään muutu maailmassa. Vain Yli-Kiimingissä tajuttiin nopeasti, ettei pienillä kunnilla ole realistisia selviytymismahdollisuuksia. Nyttemmin totuus on alkanut valjeta myös muissa kunnissa, Haukiputaallakin.
Reaktioita Suur-Ouluun voisi luonnehtia vastuuttomiksi. Ne kun eivät osoittaneet riittävää perehtyneisyyttä eivätkä perustuneet realistiin visioihin. Toivottavasti äänestäjät ovat lokakuun kuntavaaleissa valppaita, kun heillä on nyt oikeaa tietoa.