Jonna Hyryn maalauksia Galleria Colmiossa Oulussa 28.1. saakka.
Tiukasti tikuttavan vaakaviivaston ja säännöllisten ympyränkehien rakenne hallitsee Jonna Hyryn (s. 1980) maalauksia.
Välillä kankaalle roiskaistun värin orgaaninen muoto läpäisee tämän järjestelmän, kasvaa jäkälää viivojen pintaan. Maalausten värimaailma koostuu intensiteetiltään hurjista perusväreistä mustalla ja hopealla silattuna.
Teokset 1-4 muodostavat sarjan, jossa väritasapainon muutos teoksesta toiseen luo vaikutelman ajan kulusta. Minä ajattelin päivänkiertoa tieteiskaupungissa.
Toisinaan ympyrät kuin kehämäiset heijastukset tuovat maalauksiin tarkkailun tunnun: joku katsoo tätä maailmaa linssin läpi.
Hyry ilmoittaa jokaisen teoksen kohdalla lakonisesti "ei nimeä". Hänelle nimetönkin olisi liikaa nimen kaltainen. Hän haastaa katsomaan maalauksia suoraan ilman ohjausta tai saatesanoja.
Ajatukset kuitenkin helposti kiertyvät siihen, mikä on kiellettyä. Minä jäin pohtimaan nimikieltoa. "Ei" on ehdoton sana. Kenelle kielto on tarkoitettu? Katsojalleko, ettei hän tulisi lähemmäksi vai taiteilijalle itselleen, ettei hän tekisi myönnytyksiä?
Jollakin tavalla Hyryn ratkaisu myös toimii. Nimen poissaolo on kynnys, jonka yli astuttua kokemus itse maalauksista voi voimistua.