Juhani Salpa oli ensimmäisiä myös kansainvälisesti menestyneitä kilpauimareita Oulussa. Salpa edusti Oulun Uimaseuraa, kuului maineikkaaseen Topin Talliin, saavutti useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia, piti hallussaan Suomen ennätyksiä ja edusti 17-vuotiaana Suomea mm. esiolympialaisissa Meksikossa ja vuotta vanhempana ui Utrechtin EM-finaalissa.
Terve Jussi, milloin kävit viimeksi uimassa?
Uinti on jäänyt aika vähälle. Viimeksi kävin uimassa joululoman aikaan. Kesällä tulee tietysti uiskenneltua paljon Jäälinjärvessä.
Olet pääsemässä pian miehen ikään, täytit hiljattain 62 vuotta. Vieläkö olet työelämässä?
Olen yhä työelämässä Amer Sportsilla. Olen toiminut Salomonin urheiluväline-edustajana Pohjois-Suomen alueella runsaat 25 vuotta. Aikaisemmin olin Rank Xeroxilla hieman yli 11 vuoden ajan.
Olet asunut pitkään Jäälissä. Jääliläiset ovat kertoneet, että sinut voi usein nähdä lenkkeilemässä Jäälinjärven ympäristössä. Mitä muuta harrastat?
Kuntoahan täytyy yrittää pitää yllä. Talviaikana kävelen ja hiihdän aika paljon, ja kesä kuluu golfin parissa. Golfista onkin tullut perheessämme suorastaan intohimo, pelaamme koko perhe. Myös poikani Jannen perhe golfaa.
Olen onnellinen pappa kahdelle lapsenlapselleni. He huolehtivat varmasti siitä, ettei pappa ehdi kangistua pian alkavina eläkepäivinään.
1960-luvulla sinut tunnettiin monipuolisena uimarina, pärjäsit hyvin niin rinta-, selkä-, vapaa- kuin sekauimarinakin. Harmittiko koskaan, ettet erikoistunut mihinkään tyyliin vielä perusteellisemmin?
Eipä oikeastaan. Kaikki lajit tuntuivat niin mukavilta.
Oulun Uimaseuran Topin Talli oli maankuulu uimaritalli, jonka kilpailijat kahmivat paljon mitaleita ja menestystä. Pidätkö yhä yhteyttä tallin muihin jäseniin?
Aikoinaan tallin jäsenistä muodostui kiinteä joukkue, mutta myöhemmin yhteydet tallilaisiin ovat jääneet aika vähälle. Kiinteä yhteys minulla on oikeastaan Mikkolan Mölliin ja miltei naapurissani asuvaan Kujarin Jussiin.
Vuonna 1965, kun olit 17-vuotias, uit 400 metrin sekauinnin Suomen ennätykseksi 5.02,7. Jos menisit nyt Raksilan halliin ja uisit saman matkan samalla tyylillä, mikähän mahtaisi olla aikasi?
Jos pääsisin varttitunnissa maaliin ja joku vielä tulisi ja pyyläisi minut altaasta kuivalle maalle, olisin ikionnellinen.
Edustit Suomea Meksikon esiolympialaisissa 17-vuotiaana vuonna 1965 ja kovassa seurassa sijoituit 400 metrin sekauinnissa viidenneksi. Itse olympialaisissa sinua ei kuitenkaan nähty. Mitä tapahtui? Petyitkö kovasti?
Lopetin aktiiviurani juuri ennen kisoja, mihin vaikutti polven loukkaantuminen. Ja kyllähän siinä oli jo aika alkaa ajatella myös tulevaisuutta.
Aktiivinen kilpaurasi kesti kuusi tai seitsemän vuotta. Se aika kului erittäin tiiviiseen harjoitteluun, kovaan kilpailemiseen ja tietenkin koulunkäyntiin. Kun uinti sitten jäi, oliko arkeen sopeutuminen sinulle vaikeaa?
Ei se mitenkään erityisen vaikeaa ollut. Sopeutumista auttoi se, että toimin aktiiviurani jälkeen muutaman vuoden OUS:n valmentajana, ja siirtyminen normaalielämään tapahtui tavallaan asteittain.
