Tupoteatterin harjoitukset ovat venyneet tällä erää poikkeuksellisen pitkiksi. Kahdella edellisellä kierroksella tulopoliittiset neuvottelut alkoivat syys-lokakuun vaihteessa. Näin oli tarkoitus myös tälläkin kertaa.
Työmarkkinapolitiikassa on nyt uusi tilanne. Yhdistynyt työnantajaleiri on päättänyt näyttää kyntensä. Virallisesti he eivät ole halunneet vielä istuutua tupopöytään.
Elinkeinoelämän keskusliiton johtohahmot ovat vaatineet keväästä lähtien palkkojen alentamista, palkkaerojen kasvattamista ja työajan pidentämistä. Muutamat patruunat ovat rohjenneet puhua työehtosopimusjärjestelmän purkamisesta ja ammattiliittojen vaikutusvallan kaventamista.
Ay-linnakkeissa työnantajaleirin "haukkojen" puheet ovat aiheuttaneet kauhisteluja siitä, että Etelänrannassa jylläävät uusliberalistiset voimat. Ay-johtajat eivät ole jääneet tuleen makaamaan, vaan ammattiliittojen johtajat ovat teroitelleet sapeleitaan liittokierrosta varten.
Vahvat ammattiliitot pärjäävät yleensä liittoneuvotteluissa. Liitot osaavat käyttää lakkoasetta. Viisi vuotta sitten syksyllä ajauduttiin liittokierrokselle SAK:laisten vahvojen liittojen vuoksi. Seuraavana keväänä työriitoja oli 34, joista lakkotaisteluun ajautui 13. Suurimmat lakot olivat paperin ja kemian alalla.
Yrityksille ja koko kansantaloudelle lakot aiheuttivat ison laskun. Lakossa oli kevään mittaan runsaat 60 000 suomalaista. Työtaistelujen seurauksena menetettiin noin 200 000 työpäivää.
Paineita tuloneuvottelujen aloittamiselle loi äskettäin julkaistu Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteinen palkkatutkimus.
Tulokset olivat työnantajaleirin mieleen. Suomessa olisi sallittava nykyistä isommat palkkaerot ja palkankorotusten määräytyminen entistä enemmän paikallisesti.
Yleiskorotusten osuutta korotuspotista ja samalla palkkapolitiikan roolia toimeentuloerojen tasaajana olisi järkevää pienentää, vaikka yleiskorotus pysyisikin yleisen palkkakehityksen ankkurina. Kriisitilanteita varten palkanalennusten pitäisi pysyä myös keinovalikoimassa.
Työmarkkinapomot ovat päästelleet julkisuuteen pahimmat höyryt. Työnantajaleiri on harjoitellut jopa diplomaattisia äänensävyjä. EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs on raotellut ay-väelle ovea tupopöytään.
Työmarkkinajohtajista koostuva ns. viisikko on kokoontunut viime aikoina epävirallisesti ja pohjustanut tupopöydän kattauksia. Palaverista tihkuneiden tietojen mukaan sekä palkansaajajärjestöillä että työnantajilla on valmiuksia tinkiä tavoitteistaan.
Julkisuudessa ensimmäisenä selkeän liikahduksen teki STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää. Hän ilmoitti viikolla ymmärtävänsä työnantajien näkemystä, että palkoista pitäisi sopia nykyistä enemmän yrityskohtaisesti. Mäenpää muistutti, että paikalliseen sopimiseen tarvitaan myös pelisäännöt.
Työmarkkinapiireissä on nyt yllättävän vahva luottamus, että tuloneuvottelut saattavat hyvinkin pyörähtää käyntiin. EK:n hallitus kokoontuu ensi keskiviikkona arvioimaan tilannetta uudelleen. Palkansaajapuoli on varautunut kutsumaan koolle päättävät elimet loppuviikoksi, jos työnantajat näyttävät vihreätä valoa.
Työnantajaleirillä voi olla valmiuksia niellä irtisanomistilanteita varten kaavailtu muutosturva, jos palkansaajapuoli suostuu reivaamaan palkkamallia paikallisen sopimisen suuntaan.
Jos liittokierrokselle ajaudutaan, niin tiedossa ei taida olla tuloverojen kevennyksiä, vaan edessä on lakkojen kevät.