Hänen pyhyytensä 14. Dalai-lama on johtanut tiibetiläisiä jo 68 vuotta. Hän on maailman pisimpään istunut nykyhallitsija lyöden muun muassa kuningatar Elisabethin. Dalai-lama joutui valtaistuimelle nelivuotiaana ja neuvotteli Maon kanssa kansansa kohtalosta 15-vuotiaana. "Jumalat valehtelevat, kun he ovat epätoivoisia," hän oppi oraakkelinsa kautta jo ennen kovaa, kolmiviikkoista pakoa vuorten yli Intiaan.
Onni on ollut matkassa. Mikään kansa voisi tuskin kuvitella saavansa parempaa puolestapuhujaa. Mutta minkä perinnön aikoo työteliäs Buddha jättää, joka on reissannut maanpaosta Dharamsalasta käsin maailmalle jo melkein 50 vuotta ajamaan kansansa etuja vaarallista Kiinaa vastaan niin, että hänestä on tullut idoli, "kosketeltava jumala", kuten toimittaja Erich Follath toteaa haastatteluille perustuvassa teoksessaan "Das Vermächtnis des Dalai Lama".
Valaistuksen saavuttanut ja uudelleensyntymien kehästä päässyt Dalai-lama viipyy vain myötätunnosta keskuudessamme. Vaikka Peking haukkuu häntä "pääseparatistiksi", Dalai-lama rukoilee päivittäin Kiinan puolesta. Juuri Kiina tarvitsee myötätuntoamme, arvioi "Kiinan vihollinen numero yksi".
Kaiken tuhon jälkeenkin "viisauden valtameri" luottaa hyvään ihmisissä. Entinen kansankongressin edustaja haluaa uskoa buddhalaisuuden, tieteen ja marxilaisuuden liittoon, humaaniin yhteiskuntaan, jossa kaikilla on paikkansa. "Totuus on puolellamme", hän kauhoo voimaa, ja myöntää, että olisi mieluiten "yksinkertainen munkki."
Dalai-lama ei ilmeisesti pidä omaa paluutaan Tiibetiin pääasiana. Ensisijaisesti hän ajaa kansalleen todellista autonomiaa. Follathin mukaan häntä siivittää Hongkongin malli, kaksi järjestelmää sovussa rinnakkain. Peking saisi hoitaa puolustuksen, ulkopolitiikan ja talouden, kunhan tiibetiläiset saavat mielipidevapauden ja päättää itse uskontoa ja kulttuuria koskevista asioistaan.
Vahva kulttuuriyhteisö on jaksanut pitää yhtä suuren kärsimyksen keskellä. Uhka on kuitenkin ilmeinen. Kiina on jo tehnyt Lhasasta Las Vegasin rahdaten taivasjunallaan päivittäin Tiibetiin 6 000 kiinalaista. Kaksi kolmesta jää seudulle.
Kuuden miljoonan tiibetiläisen pelastukseksi olisi uskonto ja politiikka erotettava täydellisesti toisistaan. Samalla Dalai-lama voisi luopua osasta tehtäviään. Jos vain kansa hyväksyy, jatkajia voisi olla kaksi. Toinen hallitsisi tiibetiläisten sydämiä ja toinen toimisi Pekingin armosta, kuten nykyään Panchen-lamat, Tiibetin kakkosmiehet. Tai ehkä 14. on viimeinen Dalai-lama.
Dalai-lama lienee liian lempeä. Hän ei riskeeraa tai edes provosoi. Hän on kaikkien kaveri. Hän ei tuomitse edes poliitikkoja, jotka kääntävät selkänsä heti kiivettyään ministeritasolle ja pokkaamaan talousmahti Kiinalle.
Koska kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, eivät aseet vaan vain dialogi voi viedä kiistaa eteenpäin. Avaimet ratkaisuun tosin ovat yksin Pekingissä. Sen on pakko liikkua vastaan.
Yksi Dalai-laman monista nimistä on Kundun, nykyisyys. Hänen on kuitenkin kritisoitu ajattelevan vain tulevaisuutta. Nuoriso, kuten Tiibetin nuorisokongressi, sen sijaan haluaa muutosta heti. Se ei hyväksy johtajansa keskitien strategiaa. Siksi ei kukaan, ei edes iso Kiina, hallitse Tiibetiä, ennen kuin löytyy yhteinen sovinto.
**
Flexpetz tuli Amerikasta Eurooppaan. Kiireinen voi Lontoossakin nyt vuokrata koiran. Sadoilla euroilla, neljäksi päiväksi, kun siis sattuu ehtimään.