Suomalaiset ovat oppineet syömään terveellisemmin ja kuntoilevat enemmän kuin ennen. Syömisen ja liikunnan suhde ei silti vieläkään ole kohdallaan, sillä kansalaisten ylipaino on viime vuosina kasvanut.
Yksi takavuosina käytetyistä terveysvalistuksen iskulauseita oli: "Syö oikein ja liiku." Kansanterveyslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, että ohjeesta on otettu vaarin. Suomalaiset syövät nyt aiempaa terveellisemmin ja liikkuvat aiempaa enemmän. Erinomaista on sekin, että tupakointi vähenee edelleen.
Kansalaisten maitovalinta on yhä useammin rasvaton. Rajuin muutos on tapahtunut voin käytössä. Kun 1970-luvun lopussa voita levitti leivälleen kaksi miestä kolmesta, nyt saman tekee enää neljä sadasta. Vaikka miesporukoiden rehvakkaissa keskusteluissa viljellään oppia, että heteromies syö kokolihaa ja voita sekä juo täysmaitoa, samat miehet noudattavat tositilanteessa kiltisti terveellisempää linjaa.
Naisten kohdalla muutokset ovat yhtä selviä. Puolet naisista sanoo nyt syövänsä tuoreita vihanneksia päivittäin. 1970-luvun lopussa osuus oli alle neljänneksen.
Yhtä lailla kohentuneet ovat liikuntaharrastuksista kertovat luvut. Miehistä lähes kaksi kolmesta ja naisista kaksi kolmesta harrastaa liikuntaa vähintään 2--3 kertaa viikossa. Nuokin lukemat ovat nousseet selvästi parissakymmenessä vuodessa. Muutoksen huomaa paljainkin silmin. Sunnuntaisin kevyen liikenteen väylillä ja kuntoladuilla kävelysauvat kopsuvat ja sukset suihkivat ruuhkaisuuteen asti.
Silti suomalaisten elintavoissa on edelleen korjattavaa. Alkoholin kulutuksen nopea nousu aiheuttaa kasvavia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Tutkimus kiinnittää myös huomiota kansakunnan lihomiseen. Sekä miesten että naisten ylipainoisuus on lisääntynyt. Tätä nykyä 55 prosenttia miehistä ja naisistakin 41 prosenttia on ylipainoisia. Erityisesti miesten kohdalla muutos on ollut hätkähdyttävän raju. Parikymmentä vuotta sitten miehistä ylipainoisia oli vain kolmannes.
Hyvien ja huonojen kehityskulkujen yhtäaikaisuus näyttää Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen perusteella johtuvan kansan terveydellisestä kahtiajaosta. Ylipaino lisääntyy, koska sekä miehissä että naisissa on liikuntaa harrastavien vastapainona melkoinen osa niitä, jotka liikkuvat aivan liian vähän, jos ollenkaan.
Tässä onkin terveysvalistajien todellinen haaste. Miten saada saleille tai lenkkipoluille ne, joille liikunta ei kerta kaikkiaan maistu? Joukossa on epäilemättä myös niitä, jotka eivät työ- tai opiskelupaikkojen kautta pääse kiinni tuettuihin liikuntaharrastuksiin. Siksi on tärkeää, että Suomessa säilyvät edulliset yhteiskunnan ylläpitämät liikuntapalvelut kuten uimahallit, kuntosalit ja liikuntahallit.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on heittänyt ilmaan ajatuksen, että Suomessa voisi kansanterveyssyistä ottaa käyttöön verovähennyksen polkupyörän hankinnasta tai liikuntamaksuista. Uusia ajatuksia tarvitaan, mutta Hyssälän ehdotus on kovin byrokraattinen. Voisiko liikuntamaksujen verovähennystä hoitaa muuten kuin siten, että kansalaiset itse keräisivät verottajalle uimahalli- ja kuntosalilippunsa? Sellaiseen kuittileikkiin ei pidä enää palata.
Viisas valistus lienee yhä paras keino. Se on jotain muuta kuin varoitustarrat olutpullojen kyljissä. Kansalaisia ei liioin kannata syyllistää siitä, että ylipaino, viina ja tupakka aiheuttavat yhteiskunnalle suuret menot -- vaikka näin onkin. Se vain ei kadunmiestä herätä. Valistuksen kärki kannattaa vastakin suunnata muistuttamaan siitä, että on kansalaiselle itselleen hyväksi muuttaa elintapojaan terveellisemmiksi.