Pääministeri Matti Vanhanen tuli yön yli nukuttuaan maanantaina järkevään johtopäätökseen: hän ei lähde käymään oikeutta Ilta-Sanomia vastaan. Lehden lauantain juttu, jota se markkinoi lööpeissään ympäri Suomen, hermostutti Vanhasen, ja hän ehti jo ilmoittaa sunnuntaina keskustelevansa asiantuntijoiden kanssa mahdollisista oikeustoimista Ilta-Sanomia vastaan.
Vanhanen ei ole kiistänyt tekstiviestien olemassaoloa eikä niiden sisältöä, mutta hän katsoi IS:n syyllistyneen viestintäsalaisuuden rikkomiseen, koska se oli julkaissut hänen luottamukselliseksi tarkoittamansa viestin sisällön. Pääministeri totesi maanantaina Kuopiossa asiantuntijoihin vedoten, että hänen yksityisyyttään oli loukattu.
Hän lisäsi kuitenkin, että oikeudenkäyntiin kuluisi vuosi tai kaksi, eikä hänellä ole pääministerinä mahdollisuutta siihen. Vanhanen totesi myös, ettei hänen lemmenviestejään vastaanottanut nainen ollut välittänyt niitä julkisuuteen.
Vanhasen perustelu tuskin on koko totuus asiassa. Hänen ratkaisuunsa on luultavasti vaikuttanut myös poliittinen ja juridinen realismi. Ei nimittäin ole mitenkään varmaa, että hän olisi voittanut jutun, jos se olisi mennyt oikeuden ratkaistavaksi. Poliittisesti taas hän olisi joutunut sellaiseen julkiseen ryöpytykseen, että se olisi syönyt hänen uskottavuuttaan pääministerinä ja puoluejohtajana.
Tekstiviesti kuuluu kirjeen tavoin viestintäsalaisuuden piiriin, mutta oikeudessa olisi jouduttu puimaan toisaalta sitä, miten lehti oli tietonsa hankkinut ja missä muodossa se oli tekstiviestin sisällön julkaissut, ja toisaalta sitä, ovatko pääministerin lähettämät yksityiset tekstiviestit naisille sellaisia tietoja, joiden referointi julkisuudessa on perusteltua. Oikeus olisi ratkaissut, kuuluiko äänestäjien saada tietää pääministerin lemmenkipeydestä pystyäkseen arvioimaan hänen toimiaan. Juuri siihenhän IS:n päätoimittaja vetosi perustellessaan uutisen julkaisua.
Tietoa pääministerin lemmenviesteistä ei voi pitää missään oloissa kovin olennaisena tai merkittävänä asiana hänen viranhoitonsa kannalta, mutta sillä voi silti olla merkitystä hänen työnsä arvioinnissa. Tekstiviestit kertovat esimerkiksi jotain hänen mielenliikkeistään ja harkinnastaan.
Vanhasen luulisi tuntevan toimittajataustansa ja pääministerivuosiensa kohujuttujen takia julkisuutta hyödyntävien ihmisten nurjan puolen sekä oppineen jotain erään varapuhemiehen edesottamuksista. Harkitseva poliitikko ei jätä itsestään eri puolille jälkiä, jotka voivat antaa aihetta ikävään julkisuuteen.