Kiinnostaisiko viiden kuukauden lomailu joka vuosi? Jos vastauksesi on kyllä, mene yliopistoon.
Siellä kolmen tai neljän vuoden opinnot voi tasoittaa vapaasti vaikkapa kymmenelle vuodelle. Jos opintotuki loppuu, voi vaihtaa pääainetta.
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee yliopistolla. Hulluja ovat sairaanhoitajiksi opiskelevat, jotka aloittavat pänttäyksen elokuussa, kun ylioppilaat vielä nukkuvat pitkiä aamuja uuninpankoilla.
Joulukuussa ylioppilaita alkaa haukotuttaa, koska edessä on kuukauden luppoaika.
Sitten ei olekaan enää kuin kolme ja puoli kuukautta armotonta opiskelua kahdesta neljään tuntia päivässä ennen neljän kuukauden lomaa.
Kun sairaanhoitajaopiskelija sulkee kansionsa rättiväsyneenä kesäkuussa, ylioppilas on hankkinut jo kunnon rusketuksen.
Yliopistossa luentoja voi valita riittävän harvakseltaan, jotta ehtii laahustaa yliopiston käytäviä ja syljeskellä seinille. Siinä välissä voi istua porukalla kahvilassa ja parantaa maailmaa.
Auta armias, jos joku käskee kiristää tahtia. "Opetusministeriön työryhmän ehdottama opintoaikojen rajaus seitsemään vuoteen olisi jälleen uusi naula kiireisen opiskelijan arkkuun", Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Oskari Nokso-Koivisto kirjoitti alkuvuonna.
Mitä isot edellä, sitä lukiolaiset perässä. Ensi tiistaina lukiolaiset harjoittelevat yliopisto-opintojaan eli poistuvat oppitunneilta kesken kaiken.
Työnseisausta seuraa mielenosoitus, koska lukioon halutaan lisää valinnanvapautta.
Vapautta on harrastettu kokeilulukioissa, joissa vain äidinkieli on pakollinen ylioppilaskoe. Nyt vapautta vaaditaan kaikille lukioille.
On hyvä asia, että lukiolaiset ovat kypsiä päättämään mahdollisimman paljon opinnoistaan. On huono asia, että ihminen tyhmentyy lukion jälkeen ankaraa vauhtia ja alkaa katua lukiolaisena tekemiään valintoja.
Kun elämänkokemus on turmellut lukiolaisen viisauden, alkaa kaduttaa, ettei valinnut saksaa, venäjää tai edes psykologiaa. Toinen huomaa, että olisikin pitänyt lukea enemmän matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa.
Mutta pääasia oli, että sai valita vapaasti.
Kannattaisi testiksi lisätä lukiolaisten vapautta. Tiukalla lukujärjestyksellä lähes kaikki selviävät lukiosta kolmessa vuodessa.
Jos kaikki olisi opiskelijan käsissä, lukiosta voisi tulla pieni yliopisto, jossa kurssit alkaisivat levitä kymmenelle vuodelle.
Olisihan veikeää, kun Harri, 29, olisi saanut lukion valmiiksi ja aloittaisi yliopistomaratoninsa. Hän laahustaisi yliopiston korkeilla käytävillä, joissa ajatus voi vaeltaa vapaasti, ja törmäisi koulukaveriinsa Pirkkoon. Tämä esittäytyisi Harrin lehtoriksi.
Minkä sille voi, että toiset opiskelevat seitsemässä vuodessa itselleen kaksi korkeakoulututkintoa, toiset eivät yhtään. Me ihmiset olemme yksilöitä.
Yhdeksän ensimmäistä kouluvuotta, ehkä kaksitoista, me kykenemme samaan opiskelutahtiin. Sinä aikana vain koulumenestys vaihtelee.
Yliopistossa kaikki muuttuu kuin seinään. Enää ei osata lukea lähellekään samaan tahtiin, mutta koulumenestys vaihtelee edelleenkin.
Jos meillä on varaa, säilytetään nykyinen järjestelmä. Kaiholla muistelen pitkää, laiskaa lomaani. Se toi minulle ammatin.
Ensi tiistaina lukiolaiset harjoittelevat tulevia
yliopisto-opintojaan eli
poistuvat oppitunneilta
kesken kaiken.
aku.ahlholm@kaleva.fi