Sukupuuton partaalla käyneet maatiaislehmärodut kiinnostavat taas karjankasvattajia. Taloudelliset ja terveet kyytöt sekä lapinlehmät tuottavat erinomaista maitoa esimerkiksi juustontekoon. Myös ympäristö- ja maisema-arvojen nousu tuotannon rinnalle antavat tilaa suomenkarjalle.
Suomenkarjan kasvattajien tapaamiseen Pelsolle keskiviikkona tullut Erkki Hanhimäki Ylihärmästä vakuuttaa, että lapinlehmä on lehmistä älykkäin.
"Sillä on mielikuvitusta ja pilkettä silmässä. Jos eri rotuisia lehmiä laskee laitumelle yhtä aikaa, vilkkaasta lapinlehmästä tulee usein laumanjohtaja", Hanhimäki kertoi.
Lapinlehmiä ja itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä on molempia noin 350. Määrää lisätään tarkkaan suunnitellen, parhaita ominaisuuksia korostaen ja sukusiitosasteen kasvua välttäen. Roduista kerätään myös kattavat alkiogeenipankit sekä siemenannoksia pitkäaikaiseen säilytykseen. Näin hallitaan geneettisiä riskejä ja eläintautien leviämistä.
Sukua Islannissakin
Alkuperäisrodut selviävät tarvittaessa karuissakin oloissa. Metsistä ravintonsa etsivät kestävät lehmät olisivat kriisiaikoina arvossaan. Lapinlehmän valkoisella värillä arvellaan olleen etuja pohjoisissa olosuhteissa. Karja kestää hyönteisiäkin tehorotuja paremmin.
Pelson vankilan navetta on tärkeä lapinlehmän geenipankki, sillä sen tehtäväksi on annettu pitää yllä noin 60 lehmän lapinkarjaa. Itä- ja länsisuomenkarjaa säilytetään Sukevan vankilan suojissa.
Lehmiä on ollut Suomessa yli 4 000 vuotta, kenties kauemminkin.
Yliagronomi Pauli Korteniemi kertoo, että hollantilainen lapinmatkaaja Jean-Francois Regnard kirjoitti vuonna 1731 Tornionjoen rannoilla laiduntavista valkeista lehmistä.
"Kyseessä lienee ollut alueen alkuperäiskarja. Milloin ja mistä se on tullut jää ehkä ikuisesti arvoitukseksi. Tiedämme, että ainakin Ruotsin tunturiseudulla on ollut aikoinaan hyvin samantyyppinen valkoinen lehmäaines", Korteniemi sanoo.
Tohtori Juha Kantanen toteaa väitöskirjassaan, että Suomen alkuperäisrotujen sukulaisia on kaikissa pohjoismaissa, jopa Islannissa. Sinne sen geenit ovat levinneet, kun norjalaiset asuttivat Islantia.
Lehmä terapeuttina
Vielä 1800-luvun alussa Perä-Pohjolan karjat olivat Suomen tuottoisimmat. Muualta tuotujen tehorotujen maitomääriin ne eivät nykyään yllä, mutta jopa 10 tuhannen kilon vuosituotoksia niillä on mitattu. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Pro Agria Suomen Kotieläinjalostusosuuskunta ovat laatineet itä- ja pohjoissuomenkarjalle suojeluohjelman.
Suojeluohjelman lopullisena tavoitteena on, että rodut voidaan poistaa uhanalaisten listalta, ne palaavat maitotilojen lypsylehmiksi, niitä hyödynnetään monipuolisesti erikoistuotteiden tuotannossa ja rotuaines on turvassa myös pakastegeenipankeissa.
Maatiaislehmillä saattaa olla rooli myös terapeutteina hoivapalvelutiloilla, onhan eläinten myönteinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille jo yleisesti tunnustettu.
Maaseutuyrittäjille alkuperäisrodut tuovat elävyyttä historian, kansanperinteen sekä tarina- ja ruokakulttuurin tarjontaan.