On marraskuinen iltapäivä, ja Johanna Kaarela, 18, on tullut vähän aikaa sitten opinahjostaan eli Oulun seudun ammattioppilaitoksen Kontinkankaan yksiköstä. Noin vuoden kestäneet Kaarelan sosiaalialan opinnot, täsmällisemmin sosiaali- ja terveysalan työhön ja itsenäiseen elämään valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, alkavat tältä erää olla lopuillaan.
Nuoren naisen mielessä pyörivät jo tulevaisuudensuunnitelmat. Opintoihinsa liittyen hän on käynyt työharjoittelussa läheisessä päiväkodissa. Lasten tai ikäihmisten parissa hän haluaisi työskennellä tuonnempanakin.
Kotona kerrostaloyksiössä Johanna Kaarelaa odottaa pari puuhaa. Imuroida ei tarvitse, mutta petivaatteet pitäisi vaihtaa. Ja sen jälkeen voisi lämmittää mikrossa lautasellinen edellispäivältä jäänyttä italianpastaa.
Lakanoiden vaihto sujuu näppärästi Kaarelalta itseltäänkin, joten Kaarelan luona piipahtamaan tullut Tommi Ruokonen naurahtaa olevansa tässä puuhassa lähinnä tiellä.
Tukena arjen askareissa
Ruokonen on ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut sosionomi, osuuskunta OK Kuntoutuspalveluiden hallituksen puheenjohtaja sekä osuuskunnan vastaava ohjaaja. Osuuskunnan palkkalistoilla on lisäksi toinen työntekijä, joka on työllistetty ammatillisen kuntoutuksen kautta.
Osuuskunta Kuntoutuspalvelut on erikoistunut sosiaalipalvelujen järjestämiseen vajaakuntoisille. Sen pääasiallinen tuote on itsenäistyville vammaisille suunniteltu asumisvalmennus, jota harjoittaa yrityksen aputoiminimi OK Asumisvalmennus.
Lisäksi Kuntoutuspalvelut on sosiaalinen yritys. Näiden rekisteriin se hyväksyttiin viime kuussa.
Osuuskunta tuottaa kuntoutuksen palveluita yrityksille, yhteisöille, yksityishenkilöille ja säätiöille. Tällä haavaa sen asiakkaina on neljä pohjoissuomalaista kuntaa, joista yksi on Johanna Kaarelan kotikunta Oulainen.
Kaarelan itsenäistymistä osuuskunta on tukenut runsaan vuoden. Aluksi osuuskunta auttoi Kaarelaa asunnon haussa. Hän on saanut myös opastusta kaikenlaisissa arkiaskareissaan siivouksesta ja kaupassakäynnistä lähtien. Kun alkuvaiheessa yrityksen työntekijä osallistui Kaarelan arjen pyöritykseen päivittäin, nykyisellään käyntikerrat ovat harventuneet neljään viikossa. Ennen pitkää ne vähenevät edelleen.
Laatu tärkeintä
Osuuskunnan taustalla olevat henkilöt, Ruokosen ohella lähihoitaja Merja Männikkö ja erityisopettaja Jari Pallas, ovat vammaishuollon ammattilaisia.
"Olemme nähneet tarpeen tämän toimialan yritykselle", Ruokonen sanoo. Hänen mukaansa osuuskuntamuotoiseen yritykseen päädyttiin, koska päätarkoituksena ei ole kerryttää voittoa omistajille. "Ensisijainen ajatus on tuottaa laadukkaita palveluita ja edistää vajaakuntoisten työllistymistä. Tähän yhteyteen tuntui luontevalta sekin, että olemme samalla sosiaalinen yritys", Ruokonen miettii.
Koska yritys on ollut olemassa vasta vähän aikaa, Tommi Ruokonen ei halua ottaa kantaa sosiaalisia yrityksiä koskevan lain toimivuuteen. "Ehkä laissa määritettyä vajaakuntoisen käsitettä tulisi laajentaa koskemaan myös Kelan tai työeläkelaitoksen ammatillisen kuntoutuksen toimenpitein työllistettyjä", hän arvioi.
Imago yksistään ei myy
Vähän torsoksihan se laki jäi, hymähtää oululaisen Tervatulli Oy:n liiketoimintajohtaja Mauri Korhonen. "Kun nykyistä lakia suunniteltiin, pelättiin, että kilpailu vääristyisi. Mutta niinhän ei ole tutkimuksenkaan mukaan käynyt", Korhonen sanoo ja viittaa työministeriön julkaisemaan LTT-Tutkimus Oy:n selvitykseen.
Osoituksena lain torsoudesta hän pitää sosiaalisten yritysten vähäistä määrä. Toistaiseksi niitä on rekisteröity Suomessa vasta 72.
Teolliseen kierrätystoimintaan erikoistunut Tervatulli on Suomen ensimmäinen sosiaalinen yritys. Ennen lain voimaantuloa eli vuotta 2004 Korhonen sai selittää reilun puolenkymmentä vuotta, mikä se sosiaalinen yritys oikein on. "Ja kun laki tuli voimaan, saimme tietysti julkisuutta. Mutta tosiasiassa imagohyöty ei ole ollut suuri, eikä sosiaalinen imago sinänsä myy."
Lain mukaan sosiaalisen yrityksen työvoimasta tulee olla vähintään 30 prosenttia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Koska tällaisten työntekijöiden tuottavuus on muita alempi, sosiaaliset yritykset saavat työllistämistukia tavanomaisia yrityksiä väljemmin perustein.
Mauri Korhosen mielestä alentuneen tuottavuuden kompensaatio ei ole edelleenkään riittävää.