Pudasjärven ja Utajärven rajalla sijaitsevan Viinivaaran lähiseudun asukkaat arvostelevat Oulua alueen arvokkaiden raaka-aineiden hyväksikäytöstä.
Heidän mielestään Ouluun valuu hyöty niin metsä- kuin soravaroistakin. Vain käytöstä syntyvät arvet jäävät paikallisille.
"Nyt uhkaavat viedä vielä pohjavedetkin", sanovat Juorkunassa asuvat Markku ja Hannu Kivelä. Matkaa Viinivaaraan on heidän kotitilaltaan runsaat kymmenen kilometriä.
Kivelän veljekset ovat kannanotoissaan varovaisia. He sanovat kuitenkin tietävänsä, että osa asukkaista ja mökkiläisistä pelkää soran oton ja hakkuiden olevan vain osa vyörytyksestä, joka tähtää arvokkaisiin pohjavesiin.
Timosen yhteismetsä hakkaa omistamiaan metsiä Viinivaarassa noin 4 000 kiintokuutiometrin verran vuodessa. Suurin osa puusta rahdataan StoraEnson Oulun tehtaille. Arvokasta betonisoraa samainen yhteismetsä myy Viinivaarasta keskimäärin 30 000 kuutiometriä vuodessa. Sekin jalostetaan Oulussa.
Timosen yhteismetsän osakkaista ylivoimaisesti suurin osa asuu ja vaikuttaa Oulussa ja Oulun seudulla. Oulun kaupunki on yhteismetsän toiseksi suurin osakas kahdeksan prosentin osuudellaan.
Paikallisia osakkaita yhteismetsällä ei ole. Hoitokunnan puheenjohtaja Osmo Paldanius Juurussuolta myöntää yhteismetsän toimivan ikään kuin "vieraalla maalla", mutta kuitenkin omallaan.
Hakkuut jatkuvat
Yhteismetsä perustettiin sodan jälkeen asutuslainsäädännön perusteella. Osakkuuksia saivat muun muassa luovutettuun Karjalaan ja Sallaan maitaan menettäneet. Oulun kaupungin mukana olo taas perustuu siihen, että se on ostanut kantatiloja kaupungin lähialueilta. Yhteismetsäosuudet ovat tulleet kauppojen mukana.
Paldanius sanoo hakkuiden jatkuvan yhteismetsän omistamilla noin 4 700 hehtaarin metsämailla "niin kauan kuin metsä Suomessa kasvaa".
"Toimimme kestävän käytön periaatteella ja hakkaamme vain kasvun verran", hän sanoo.
Yhteismetsän maat sijaitsevat Viinivaaran länsipään eteläreunalla. Pohjoispuolinen osa on pääosin yksityisomistuksessa.
Paldanius sanoo ymmärtävänsä hyvin paikallisten ihmisten kitkeryyden. Samalla hän kuitenkin miettii, kuinka yhteismetsä voisi toimia toisin.
"Me olemme pyrkineet vilpittömästi yhteistyöhön heidän kanssaan. Alueella on poroerotusaita, ja metsätiet on rakennettu yhdessä paikallisten metsänomistajien kanssa", hän sanoo.
Sitä Paldanius pahoittelee, että metsätyöt eivät enää työllistä seudun asukkaita. Työt ovat koneellistuneet, eikä alueella ole omia koneurakoitsijoita.
"Onhan tämä vähän kuin jokin siirtomaa pienoiskoossa. En tiedä, ajatellaanko soraa ja puuta jalostavassa Oulussa näin, mutta ketjun toisessa päässä ajatellaan varmasti", hän sanoo.
Pelkkä osakas
Oulun kaupungin metsänhoitaja Veli Puolakka torjuu viinivaaralaisten syytökset. "Oulun kaupunki on vain pienellä osuudella mukana yhteismetsässä. Kaupunki ei ole toimija Viinivaarassa vaan nimenomaan yhteismetsä", hän sanoo.
Kaupungilla ei ole edustajaa yhteismetsän hoitokunnassa, joka käytännössä vastaa sen toiminnasta. Oulu vaikuttaa toimintaan Puolakan mukaan vain osakaskunnan kokouksissa.
Oulun kaupungilla on omia metsiä noin 14 000 hehtaaria, josta kasvullista metsää 11 000 hehtaaria. Metsiä hakataan vuosittain noin 16 000-17 000 kiintokuutiometriä. Rahaa niistä saadaan runsaat 500 000 euroa vuodessa.
Kaupungin metsäpolitiikan ydin on Puolakan mukaan turvata kaupunkilaisten virkistyskäyttö ja luoda viihtyisyyttä asumiseen.
"Se että Viinivaara olisi ikään kuin siirtomaamme, on jo ajatuksena mahdoton", Puolakka sanoo.