Brysselissä asuva suomalainen Annina Mattsson ei tiennyt, millaiseen rääkkiin tuli lupautuneeksi suotuessaan päiväksi talkootöihin korjaamaan viinisatoa työtoverinsa Cécile Collinin kotitilalle Ranskan Champagneen.
Toimistotyöhön tottuneelle viininkorjuu on äärimmäisen rankkaa puurtamista.
"Kyykistely ottaa selkään, mutta onneksi en ole vielä leikannut haavaa sormeeni, kuten moni kollegani", Mattsson ähisee auringon paahteessa Reimsin kukkuloilla silmänkantamattomiin jatkuvien viiniköynnösten kätköissä.
Kansainvälinen joukko ensikertalaisia saa muoviämpärit täyttymään pinot noir -rypäleistä muutamassa minuutissa, vaikka ei pysykään aivan vuosia työskennelleiden ammattipoimijoiden työtahdissa.
Piskuista Collin-Guillaume -samppanjatilaa jo kuudennessa polvessa pyörittävä Didier Collin arvioi, että yksi työntekijä poimii noin kymmenen 50 kilon rypälelaatikkoa päivässä.
"Tila tarvitsee sadonkorjuuaikana kymmeneksi päiväksi kolme poimijaa hehtaarilta", Collin laskeskelee.
Kerääjien keskuudessa onkin havaittavissa pientä nopeuskilpailua, mutta työ sujuu erinomaisessa hengessä.
Champagnessa rypäleet kerätään ainostaan käsin viinin hellän puristusmenetelmän vuoksi. Punakuorisista rypäleistä on saatava valkoviiniä. Kaksi alueen kolmesta rypälelajikkeesta, pinot noir ja pinot meunier kun ovat punaisia.
"Konetta käytetään ainoastaan köynnösten karsimiseen", Collin selvittää.
Puristaminen tehdään 8 000 kilon erissä vielä samana päivänä. Siinä Collinin tiimillä on Champagnen epävirallinen ennätys: valtava puristinlieriö on saatu täytettyä 4,5 minuutissa.
Pitkää päivää tekevät poimijat näyttävät olevan kuin yhtä suurta perhettä. Naurunremakka kuuluu läheiseen Ludesin kylään asti. Töihin tultiin varhain auringon noustessa, aamiainen nautittiin köynnösrivistöjen välissä yhdeksän aikaan ja Collinin vaimon ja äidin yhdessä loihtima tuhti lounas syödään puolelta päivin viinitilalla Silleryssa pitkän pöydän ääressä.
Ennen syömistä talkoojoukko pesee punaisiksi värjätyt sormensa vihreillä rypäleillä, joiden happo toimii oivana puhdistusaineena.
Ratafia eli rypälemehusta ja tisleestä valmistettu makea aperitiivi tekee kauppansa tuoreiden retiisien kyytipoikana. Pääruoaksi on porsaanlihaa hapankaalipedillä. Jälkiruoaksi tarjoillaan juustoja ja makeita torttuja. Lopuksi juodaan kahvit, minkä jälkeen poimijat palaavat autoletkassa takaisin viljelmille.
Collinin palstoja on siellä täällä ympäri Champagnen maakuntaa. Pienin, vain muutaman rivin pläntti, on kooltaan runsaat 200 neliömetriä, ja laajin palsta käsittää vajaat kahdeksan aaria.
Työtä tehdään auringonlaskuun asti. Sitten pidetään oikeat samppanjajuhlat.
Työn ei pidä olla liian tosikkomaista, kunhan sadonkorjuu 7,5 hehtaarin tilalla saadaan tehtyä ajoissa.
Koko tohina kestää kaikkiaan vain noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen Champagne hiljenee lähes täysin, kun kausityöntekijät palaavat koteihinsa.
"Parin viikon päästä tulee tyhjä olo", Collin myöntää mutta muistuttaa että viljelijälle töitä kyllä riittää koko vuoden ympäri.
Pullotus, varastointi ja uusien viljelmien istutus pitävät Collinin perheen liikkeessä.
"Yhdestä köynnöksestä saa rypäleitä vain noin 40 vuotta, ja uusi taimi alkaa tuottaa marjoja vasta kolmen vuoden päästä istuttamisest"a, Collin sanoo.
Kehitysapua arvioivassa yrityksessä toimivalle Mattssonille työskentely viinitarhoilla on ollut valtava elämys. "Ensi vuonna tullaan aivan varmasti uudelleen", hän lupaa.