Tänä syksynä on julkaistu suomeksi kaksi uutta, hyvin tehtyä viinikirjaa. Oululainen yliopisto- ja viinimies, etenkin italialaiseen kulttuurihistoriaan perehtynyt Unto Paananen, on tehnyt kirjan Italian viinit. Toisessa vastuuhenkilönä on meikäläisessä viinikentässä vankasti viime vuosina esiin noussut Jukka Sinivirta, joka on yhdessä vaimonsa Päivin (kuvat) sekä Yrjö Karjalaisen kanssa työstänyt kirjan Portviini.
Molemmat ovat tekijöidensä toiset alan opukset. Unto Paananen teki aikanaan merkittävän viinikulttuuriteon Simo Örman kanssa kirjallaan Viinien Italia (WSOY 1992). Kahden Roomassa toimivan suomalaisen tiedeinstituutin Villa Lanten johtajan teos oli oikeasti vasta toinen yhtä kokonaista maata käsittelevä kirja.
Paanasen työ on kokonaan uusi, sillä viimeiset kymmenen vuotta ovat Italiassa olleet todellisen mullistuksen aikaa, ja edellinen opus on osin vanhentunut.
Sinivirtaa ja Paanasta yhdistää myös opetuksellinen tausta, sillä Sinivirta on siviilissä matematiikan, fysiikan ja kemian lehtori. Hänen edellinen työnsä oli tyylikäs Elämäniloa ja samppanjaa (Otava 1998). Portviini esittelee sen tapaan yhden maineikkaimmista ja vanhimmista viinityypeistä. Port on edelleenkin maansa viinien ehdoton lippulaiva, vaikka Portugalin pöytäviinit ovat viime vuosina nousseet hyvin esiin.
Unto Paananen tuo esiin monipuolisessa ja tietorikkaassa kirjassaan Italian viineihin voimakkaasti vaikuttaneet muutokset sekä muiden muassa uusitun ja ulkopuolisille yhä hieman hankalasti avautuvan lainsäädännön.
Yksi kuriositeeteista on edelleen se, että tavalliseen pöytäviiniluokkaan kuuluva vino da tavola on oikeasti huippuunsa hinnoiteltu, maan parhaimmistoon kuuluva superviini. Sitä seuraavat suppeammat esittelyt erikoisviineistä ja novelloista, ranskalaisen beaujolais nouveaun vastineesta.
Pääpainon kirjassa muodostavat takavuosien maailman suurimman tuottajamaan 20 viinimaakunnan esittelyt legendaarisen Nebbiolo-rypäleen kotimaakunnasta Piemontesta hitaanlaisesti viinintuotantoaan uudistavaan, vanhastaan makeahkoista viineistä tunnettuun Sardiniaan.
Esittelyt ovat kerrassaan mainioita, tiiviitä paketteja, joissa maakuntien historia ja kulttuuri nivoutuvat saumatta viiniin ja viinirypäleisiin.
Paananen liikkuu näissä maisemissa suvereenisti valtaisan tietämyksensä ansiosta. Hänen kulttuurihistoriallinen osaamisensa leikkaa syvälle italialaiseen maaperään.
Maakuntien esittelyn loppuosaan Paanen on valikoinut paikallisia juustoja viinisuosituksineen. Lukijaa palvelevat hyvin myös tietoiskut viime aikoina suosituista tuottajista sekä niihin sisältyvät poiminnot Italian viiniraamatun, julkaisijansa mukaan Gambero Rossoksi nimetyn vuosikirjan kaikista kolmen pikarin viineistä. Lopussa on vielä kattava italiankielinen viinisanasto sekä laatuviinien Doc(g)-luokkaan kuuluvat viinit maakunnittain.
"Kaikki viini olisi portviiniä, jos se vain voisi." Tämä portugalilainen sanonta on oikeutetusti Sinivirran ja kumppaneiden kirjan mottona.
Douro-joen laaksossa kasvatetuista rypäleistä Pohjois-Portugalissa tehty makea ja tulinen portviini on kieltämättä klassinen, kunniapaikalla maailman suurien viinien joukossa. Vuosikertaportit, hienostuneet tawnyt, colheitat ja rubyt lämmittävät tekstin kautta lukijoita.
Portviini rajattiin ja luokiteltiin jo sata vuotta ennen Médocin viinien tunnettua, vuoden 1855 Pariisin maailmannäyttelyyn valmistunutta luokitusta, niin sanottua Bordeaux'n aateliskalenteria. Nimensä se on saanut Douro-joen suussa sijaitsevasta Porton kaupungista, mistä portia on laivattu suoraan etenkin Englantiin 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Viiniä ryhdyttiin parantamaan 1500-luvulta alkaen lisäämällä siihen tislettä. Lopullisesti se saavutti maineensa 1600-luvun lopulla.
Myös vanhimmat port-talot, Kopke (1638), Warre (1670), Croft (1670) sekä muun muassa Taylor (1692), ovat peräisin tältä aikakaudelta. Tuotenimike suojattiin lainsäädännöllä 1907.
Rakkaudesta portviiniin tehty kirja antaa niin täydellisen kuvan portviinistä, että on vaikea kuvitella siihen mitään lisää. Historia, Douron laatuviinialue, tarhat, portin tekemiseen käytettävät rypäleet, erilaiset portviinityypit, sadonkorjuu, valmistaminen, kypsytys, säilytys ja tarjoilu käydään huolellisesti läpi, oivallisesti kuvitettuna ja selkein grafiikoin selvennettynä.
Lisänä ovat muun muassa portviinin ja ruoan liiton esittely, port-talojen ja tuottajien esittely, vuosikertataulukot sekä portin historiaa Suomessa esittelevä luku.
Molemmat ovat erinomaisen kiinnostavia kirjoja viinin ystäville, painoasuiltaan tyylikkäitä ja selkeitä sekä sisällöltään painavia.
Kirjat antavat mahdollisuuden perehtyä syvällisemmin kahden vanhan viinimaan aarteisiin omalla kielellä.
Kun viini on Suomessa kasvattanut voimakkaasti suosiotaan, on sopiva aika kartuttaa kotimaista, vielä harvahkoa viinikirjallisuutta.