Suomalaiselta alkoholikentältä kuuluu kummia. Lonkero menee Aasiassa kuin kuumille kiville ja on loppunut kauppojen hyllyiltä. Alkoholijuomat ovat nousset Suomen elintarvikeviennin kärkeen ja vientituloja tulee jo 150 miljoonaa vuodessa.
Shaman Spiritsin toimitusjohtaja Ilpo Sulkala sanoi Lännen Me-
dian 2.11. julkaistussa haastattelussa, että alkoholijuomissa on miljardien vientipotentiaali. Hän uskoo, että Suomesta voi tulla muutamassa vuodessa Irlannin ja Skotlannin kaltainen alkoholinviejä.
Skotlannin ja Irlannin kaltaiset maat saavat alkoholista tuloja myös muuten kuin laivaamalla pulloja merten taakse. Sanomalehti Irish Timesin mukaan Skotlannin tislaamoissa vieraili viime vuonna 1,6 miljoonaa turistia, jotka käyttivät niissä 50 miljoonaa puntaa. Kelpaisi varmaan meillekin.
Leikitelläänpä ihan pieni hetki sillä, minkälaista suomalainen viinaturismi voisi olla.
Voimakkaasti Aasian kaukolentoihin panostaneen Finnairin moderni kone laskeutuu Tokiosta Helsinki-Vantaalle. Bussi kuljettaa seurueellisen japanilaisturisteja viinitilalle Hämeeseen. Samana iltapäivänä seurue siirtyy Tampereelle, missä pienpanimoon tutustumisen jälkeen syörään päivällinen panimoravintolassa.
Aamulla matka jatkuu Pohjanmaalle ja Oulun seudulle, missä luvassa on pari tislaamoa ja pienpanimo. Kiertoajelun viimeinen etappi on Iisalmi, lonkeron koti.
Välissä vietetään pari päivää Lapin eksotiikasta nauttien. Koska vierailu tapahtuu kesällä, muistetaan turisteille tietysti kohteliaasti ilmoittaa, että kannattaa tulla uudestaan, kun lumi on maassa. Silloin täällä voi tutustua joulupukkiin ja nukkua vaikka lumilinnassa.
Ja sitten heräsin.
Suomella olisi kaikki elkeet olla viinaturismin kärkimaita.
Meillä on laadukkaita tuotteita, joissa on hyödynnetty suomalaisen luonnon antimia. Ja se luonto jo itsessään on näkemisen arvoinen ja valtava matkailuvaltti.
Lisäksi meillä on kansainvälisesti tunnettuja brändejä, joita voitaisiin käyttää hyväksi markkinoinnissa. Suomen tunnetuin viinanpolttajahahmo taitaa olla Muumipappa, joten Muumipapan pontikka menisi varmasti kuin kuumille kiville.
Muualla maailmassa paikalliset ovat ylpeitä oman alueensa alkoholituotteista. Ranskalaiset jopa niin ylpeitä, että älähtävät, jos kokevat jonkun tulevan tontilleen. Ahvenanmaalaisen Ålvadoksen nimi piti muuttaa, kun ranskalaiset katsoivat sen olevan liian lähellä nimisuojattua Calvadosta.
Meillä taas on asenne, että kaikki alkoholiin liittyvä on pahasta ja pitää piilottaa. Nousussa oleva pienpanimokulttuuri törmää siihen, että tuotteita on vaikea saada edes paikallisille markkinoille puhumattakaan siitä, miten vaikeaksi niiden markkinointi on tehty. Siinä on paha kehittää alkoholikulttuuria tai uutta turismivalttia. Muumipapan pontikka syöksisi varmasti lapset turmioon, kun kerran pornotähden kasvoilla markkinoitu rommikin luo mielikuvan paremmin käyvästä flaksista.
Ja mitäpä sitä turhaan lisää matkailueuroja viinalla haalimaan. Meillähän on jo oma viinaturismimme. Sen syvin olemus on ajaa pakettiautolla laivalle ja takaisin vaikkei olisikaan ajokunnossa, täyttää tavaratila viiden euron vodkapulloilla ja yrittää kaikin keinoin saada tullimies uskomaan, että ihan itse aikoo vetää kaiken.
Siinä ei ole mitään hienoa ja silti Viro on onnistunut tekemään siitä bisneksen. Jotenkin jää sellainen tunne, että me suomalaiset hukkaamme ison mahdollisuuden.
Kolumni