Joulu on juhannuksen ja vapun ohella alkoholinkulutuksen huippuaikaa. Rajuimmin viinasten kanssa innostutaan läträämään pikkujouluissa, kun taas joulunpyhät vietetään tasaisemman tipottelun merkeissä.
"Pikkujoulujuopottelu on yleensä rajua kertajuomista. Työssäkäyvät amatöörit, jotka eivät ole tottuneet juomaan paljon, äityvät nauttimaan pikkujouluissa suuria määriä", toteaa päihdelääkäri Pekka Laine Oysin psykiatrian klinikalta.
Seuraukset tiedetään: syrjähyppyjä, tapaturmia, mokailua ja morkkista. Miten itsensä ja lähimmäisensä voisi säästää pikkujoulukännäyksen kiroilta?
Juokaa olutta, kuuluu Pekka Laineen yksinkertainen neuvo. "Hitaasti alasmenevä aine kuten keskiolut on tällaisessa tilanteessa turvallisin. Ihmiset ehtivät huomata, kuinka paljon juopuvat."
Viinikin saattaa menetellä, sillä sitä ei yleensä hörsitä pullokaupalla. Tunnettu keino on myös korvata joka toinen tai kolmas alkoholiannos tuopillisella vettä. Pelkkiä väkeviä nauttimalla illanistujaiset sen sijaan päättyvät melkoisella varmuudella zombie- tai psykoosikänniin.
"Kun amatöörit rupeavat juomaan makeita drinkkejä, joissa alkoholi ei maistu, ja sopivassa nousuhumalassa salmiakkikossuja ja muita väkevähköjä juomia menee vielä mahdottomaan tahtiin, tulee tottumattomalle helposti ankara känni ja sitä kautta kaikkea muuta hankaluutta", asiantuntija analysoi.
Pari olutta ja
ruokaa ennalta
Ennen juomisen aloittamista kannattaa ehdottomasti syödä, sillä monilla ruokahalu häipyy alkukiidon aikana. Jos humala pääsee kunnolla nousuun, saattaa syöminen unohtua tykkänään.
Alkoholin kittaaminen tyhjään vatsaan johtaa ankarampaan humalaan, ankeampaan laskuhumalaan sekä heikotusta pahentavaan verensokerin laskuun krapulassa. Ruoka toimii sopivana jarruna näitä vastaan, sanoo Laine.
"Ja kaikkihan tietävät, että jos on pitkään juomatta ja sitten ottaa kovan kännin, tulee aivan hirveä krapula. En tiedä voiko tätä suositella, mutta jos edellisenä iltana juo pari olutta, suojelee se jonkin verran krapulalta."
Kun kohmelo kuitenkin iskee, pitää lääkityksen kanssa olla tarkkana. Parasetamolia, joka on vaikuttava aine muun muassa Panadolissa ja Para-Tabsissa, ei saa nappailla missään ryyppyrupeaman vaiheessa: alkoholin kanssa se muodostaa myrkyllisen miksauksen. Vaarassa on maksa, jo neljän tabletin annoksella jopa henki.
Usein krapulavaivoihin suositellaan ibuprofeenia (esimerkiksi Buranaa tai Ibusalia) joko ennalta tai oireiden aikana otettuna. Täysin turvallisena Laine ei sitäkään pidä. Mahdollinen sivuhaitta on ainakin mahan ärtyminen.
Tuoreessa Tiede-lehdessä todetaan, että uskomus B-vitamiinin krapulaa lieventävästä vaikutuksesta lepää yhden 1970-luvulla järjestetyn kokeen varassa. Krapularyyppy taas vaientaa lisää viinaa huutavat hermosolut hetkeksi, mutta pian vieroitusoireet palaavat pahempina. Eikä kanuunan kauheutta ratkaise juomien laatu, vaan määrä.
Sinänsä päihdelääkäri ei pidä joulujuopottelua erityisen vaarallisena, vaikka pikkujouluja kertyisi yhdelle ihmiselle useampi ja juhlinta päättyisi tältäkin osin vasta kun viimeiset kuuset kannetaan ulos.
"Jos terve työssäkäyvä ihminen juo joulun aikaan yhteensä suuren määrän alkoholia ja alkaa lopetella sitä loppiaisena, ei siitä ole perusterveydelle vahinkoa."
Mainittavaksi terveyshaitaksi Laine nostaa syöpöttelystä ja juopottelusta koituvan lihomisen. "Mutta jotta saisi itsensä oikein kunnolla deliriumiin, pitäisi juoda koskenkorvapullo päivässä kahden viikon ajan."
Toisin kuin kesän terassikausi, joulu ei hänen mukaansa juuri näy päihdehuollossa.
Isäntä päissään,
hyvin menee
Pikkujouluja on maassamme vietetty noin vuosisadan ajan. Tapa sai alkunsa koulujen kuusijuhlista, 1920-30-luvulla mukaan tulivat työpaikkojen riehakkaat karnevaalit. Joulunajan juopotteluperinne ulottuu kuitenkin huomattavasti kauemmas.
"Joulunaika on vanhan suomalaisen kansanperinteen juoma-aika", Laine tietää. Varsinkin isännän piti jouluna olla humalassa, sillä taattiin seuraavan vuoden sato. Viinaton joulu, leivätön juhannus, sanoi sananlasku.
Juomisessa piti silti säilyttää tolkku. Isäntä sai olla humalassa sen verran, että hän huojui kuin tähkäpää tuulessa. Kaatua ei saanut, silloin sato menetettiin. Yhteisön rituaalit ja normit säätelivät juopottelua myös muulloin.
Folkloristi Satu Apo on esittänyt yhteisöllisen kontrollin vähentyneen kotipolttokiellon myötä, kun viina alettiin hakea kaupungeista. Sosiaalihistorioitsija Matti Peltosen mukaan raittiusliikkeen ja kieltolain tarpeisiin kehitelty myytti suomalaisesta viinapäästä puolestaan demonisoi meikäläisen juomakulttuurin, vaikka kulutus oli itse asiassa eurooppalaisittain minimaalista.
Tuloksena oli alkoholinkäyttöä koskevien perinnäistapojen ja moraalikäsitysten katoaminen, päättelee Laine. Normittomana nykyaikana itse kukin saa dokata ja mokata niin paljon kuin sielu ja ruumis sietävät.
Arvotyhjiön täytteeksi on tuotu erilaisia norminpuolikkaita. "Kuten esimerkiksi tämä eurooppalainen viininjuonti, että joulukinkun kanssa juodaan maukasta espanjalaista punaviiniä ja maistellaan glögiä."
Olisiko aika ottaa vanhat uskomukset taas käyttöön?