Alkoholiveron alennus noin vuosi sitten ei tullut suurelle yleisölle ihan yllätyksenä, mutta pyytämättä kuitenkin. Alkoholijuomat halpenivat, vaikka mikään painostusryhmä ei protestoinut näyttävästi viinan hintavuutta vastaan. Päättäjät säikytti alennusten tielle Viron EU-jäsenyys. Erityisesti väkevien tuliaisviinojen virtaa pelättiin. Tulos oli sen mukainen. Väkevät halpuivat humahtaen. Viinien alennukset jäivät vähäisiksi.
Haittojen kerrotaan nyt näkyvän monin tavoin. Varmaan näkyvät, onhan viinan kulutus kasvanut puolella litralla vuodessa sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna kansalaista kohti, sylivauvat mukaan lukien.
Niinpä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä haluaa tehdä kaarroksen entiseen. Alkoholiverotusta kiristetään tuota pikaa, mikäli se vain sosiaali- ja terveysministeriöstä riippuu. Ja sitten vuosi vuodelta asteittain Viron tahtiin.
Ei asia ihan yhdestä ministeriöstä riipu. Pääministeri Matti Vanhanen huomautti oitis, että alkoholiveroon palataan korkeintaan ensi kesän budjettiriihessä. Pääministerin tyyliin eivät kuulu äkilliset peruutusliikkeet. Linjattomalta se näyttäisikin.
Kaikki ei silti mennyt mennyt muutosta sorvattaessa hyvin. Siinä haksahdettiin kahdella tavalla. Se näkyy Hyssälän pohdinnoissakin. Ensinnäkin alkoholiveroa pudotettiin liian rivakasti. Ja toisekseen juomien hintasuhteita muutettiin vahingollisesti. Niin saatiin hiljalleen mietojen suuntaan liukunut kulutus kääntymään taas väkeviä suosivammaksi.
Vaikka ministeri Hyssälä ei ottanutkaan kantaa siihen, kuinka paljon alkoholiveroa pitää nostaa, niin hänen mukaansa on nyt varmaa, että väkeviä tulee käsitellä ankarammin kuin mietoja. Näkemys on tällä kertaa oikea.
Jos tosiaan mennään asteittaisiin veronkorotuksiin Viron malliin, tyyli on suomalaisiille perin tuttu. Valtiovalta on rahastanut sillä tavoin kieltolain kumoamisesta lähtien. Vuosi sitten toteutettu käänne oli ainutlaatuinen poikkeus.
Likikään kaikki suomalaisetkaan eivät sentään pidä juomia sitä parempina, mitä enemmän niissä on prosentteja, ovatpa hintahoukutteet mitä ovat. Melko paljon on jo niitä, joiden mielestä viini on sopiva ruoka- ja seurustelujuoma, kiireettömien illanistujaisten mauste. Lasi tai pari perjantai-illan aterialla antaa heille tunteen viikonlopun alkamisesta.
Juuri siksi viinit sopisivat myös Suomessa ruokakauppoihin. Ehkä valikoimat jäisivät marketeissa suppeiksi, mutta voisivathan vaateliaammalla maulla varustetut tai vaihteeksi jotakin juhlavampaa katselevat pistäytyä edelleen Alkossa.
Kovin suuri selvännäkijä ei tarvitse olla uskaltaakseen ennustaa tuollaisen muutoksen toteutuvan 10-20 vuoden kuluessa. Se ei tee suomalaisista nykyistä juopompia. Voi käydä aivan toisin. Kun viini on nykyiseen tapaan etsittävä Alkosta, joidenkin kassiin lipsahtaa heräteostoksina myös väkevää.
Tuskinpa tuon isompaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tapahtuukaan. Tosin Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja, kokoomuslainen europarlamentaarikko Ville Itälä ehdotti Alkon monopolin purkamista. Hänen mukaansa yksinoikeudet liiketoiminnassa eivät ole tätä päivää. Eivät olekaan, noin yleisesti ottaen. Silti voi olla viisaampaa olla varovainen. Hyssälän mukaan Itälä onkin noissa ajatuksissaan yksin.
Viinien nostaminen ruokakauppojen hyllyille kaventaisi monopolia riittävästi. Väkevien myyminen valtion kaupassa on perinne Suomen ohella Ruotsissa ja Norjassa. Tuskin nekään tuota pikaa siitä tyylistä luopuvat.
Jos kauempaa tulevat meidän systeemiämme hämmästelevätkin, niin mitä siitä. Maassa maan tavalla.