Kun ihmisestä näkyy jo päällepäin, että alkoholi maistuu liian hyvälle, ollaan pahasti myöhässä. Mutta miten mennä viinan ja sen käyttäjän väliin? Kaikki tietävät, ettei alkoholisti myönnä, vaan kieltää tilansa useammin kuin kolmesti.
Mutta jos myöntäisi sittenkin? Jos viinan viemäksi joutunut kansalainen haluaisi päästä hoitoon, pääsisikö hän? Ehkä pääsisi, mutta ei voisi välttämättä mennä. Syy siihen on raha tai paremminkin sen puute.
Velkaisen perheen isä tai äiti ei voi noin vain hakeutua hoitoon, kun hoitojakson aikana perhe joutuu nyhtämään elantonsa ilman toisen palkkaa. Vielä surkeampi tilanne on tietysti yhden huoltajan perheessä.
Päihdehoidossa oleva ei saa normaalia sairausajan palkkaa. Kela korvaa päihdehoitokuluja vain laitoshoidon ajalta, mikä tarkoittaa katkaisuhoitoa ja sen jälkeistä kuntoutusta.
Siinä vaiheessa ongelma on jo vakava ja vaikeasti hoidettava.
Nyt työmarkkinajärjestöt esittävät Kelalle, että se antaisi tukea ongelmaisille jo varhaisessa vaiheessa, jolloin hoitotuloskin on parempi kuin loppusuoralla menevän käyttäjän kanssa.
Kyse olisi hoidettavalle myönnettävästä kuntoutusrahasta tai työnantajan maksaman sairausajan palkan korvaamisesta sen antajalle.
Nykyisin vain harva työnantaja maksaa palkan päihdehoidossa olevalle työntekijälle. Pienet ja keskisuuret yritykset eivät pääsääntöisesti pysty tähän, vaan päihdeongelmaisen hoidosta aiheutuvat kustannukset jäävät hoidettavan itsensä maksettaviksi.
Kun kaikki pitää perustella yhteiskunnan säästöillä, tässä yksi syy miksi varhainen hoitoonohjaus olisi tärkeää: varhaista hoitoon hakeutumista ja kuntoutusta tukemalla yhteiskunta saisi takaisin siihen antamasta rahat ja korkojen kanssa.
Alkoholistin kohtelussa on rangaistuksen makua, vaikka kyseessä on sairaus. Työnantajan ei tietysti pidä sallia päihteiden käyttöä, eikä työkaverit saa sitä salata tai vähätellä. Mitä pidempään ongelmaa pidetään piilossa, sitä pahemmaksi tilanne menee.
Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Sen tietävät ainakin ne, joiden työkaverina on ollut päihdeongelmainen. Ongelmaan puuttumista lykätään usein viimeiseen tippaan, mutta jossain vaiheessa hyvienkin työkavereiden pinna katkeaa. Siinä vaiheessa työntekijästä halutaan eroon ja nopeasti.
Ongelmaisen työkaverin etu olisi, että päähän taputtelun ja töiden paikkaamisen sijaan isketään nyrkkiä pöytään.
Alkoholipitoiset lounaat ovat onneksi jääneet historiaan työelämässä, mutta työpaineet ja kiire ovat tulleet niiden sijaan. Lasi tai kaksi työpäivän jälkeen voi tuntua rentouttavalta, mutta sen tien päässä voi häämöttää alkoholialttiille ikävä tulevaisuus.