petri.hakkarainen@kaleva.fi
Ruskeatakkinen mies astuu sisään Alkon ovesta tutun oloisesti. Moikkaa myyjää, suunnistaa kirkkaiden juomien hyllylle ja poimii käteensä eurokokoisen pullon Koskenkorvaa.
Askel vie jo kohti kassaa, kun työstä väsynyt silmä tavoittaa pullon kyljestä kolme milliä korkea tekstin: Varoitus. Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi. Mies sipaisee mietteliäänä parransänkeään, asettaa pullon takaisin hyllyyn ja pinkaisee heti liikkeen ovelta rentoon hölkkään. Nyt kun tiedän, aloitan uuden, paremman elämän, ruskeatakkinen mies ajattelee.
Joku jaksaa uskoa, että kuvatun kaltaisia heräämisiä nähdään Suomen alkoholiliikkeissä tiuhaan vuoden 2009 alusta lukien. Silloin viinaan menevän kansamme valistus tuodaan etiketeissä jokaisen juojan käteen.
Viinan haitat ovat suuret. Välittömiä kuluja esimerkiksi sairauksina ja lastenhoidon maksuina kertyy yhteiskunnalle noin 800 miljoonaa euroa. Kaikki välilliset haitat krapularokuleineen nousevat joidenkin laskelmien mukaan miljardeihin.Valtion verotuloja viinan myynti kartuttaa noin miljardilla eurolla vuodessa. Iso raha, mutta pienempi kuin haitoista syntyvä lasku.
Miksi siis näperrellään tällaisten varoitustekstien kanssa, joiden vaikuttavuuteen ei usko kuin muutama prosentti suomalaisista? Ai mutta niin, onhan viinavero nyt vaihteeksi nousussa. Olutpullon hintaan napsahtaa lisää viisi senttiä, viinapulloon runsas euro. Kyllä kansa nyt varmasti raitistuu.
Jos kerran katsotaan, että juopottelu tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi, viinaveroa voitaisiin nostaa oikein reilusti, vaikka kaksinkertaiseksi. Seurataan tarkkaan, vähenevätkö haitat ja kärsimys. Lasketaan, millaiseksi paisuu omaehtoinen juomien maahantuonti. Tiputellaanko kirkasta taas itse?
Saatavuuttakin voitaisiin vähentää. Takavuosina heiteltiin vitsinä vaatimusta keskioluen tuomisesta R-kioskiin. Nyt mallasta saa aamusta iltaan pienimmistäkin puljuista, urheilutapahtumista ja muista kansanjuhlista puhumattakaan.
Viinan haittoja kirotaan, mutta sen tärkeys tunnustetaan. Kun kansa joka tapauksessa hankkii juomansa jostain, voi valtio yhtä hyvin vetää välistä euroja yhteiseen kassaamme. Viinan välttämättömyys kansamme jaksamiselle tunnustetaan jopa uudessa kriisiajan ruokahuoltosuunnitelmassa. Einespitsojen ja näkkileivän ohella halutaan myös viinan saatavuus turvata ankeinakin aikoina.
Viinavaroitusten tuominen etiketteihin vaikuttaa hölmöltä näennäisraittiustyöltä. Samaa strategiaa noudattaen varoitustekstejä voitaisiin lätkiä vaikka mopojen tankkeihin. "Viritetyllä mopolla ajaminen vaarantaa terveytesi ja voi tulla kalliiksi." Vai joko sellaisia tarroja onkin?
Viinapullon korkin auki narskauttava tietää harrastuksena haitat. Varoitusteksti ei tarjoa hänelle uutta tietoa eikä saa luopumaan juomisesta ja on siksi turha. Näin uskoo 94 prosenttia viime vuonna tehtyyn kyselyyn vastanneista.
Yksilön vapauden, yleisen edun ja yhteiskunnan vastuun välillä käydään ikuista rajakahakkaa. Pitääkö ihmisen antaa syödä, polttaa tai juoda itsensä sairaaksi, kun kulut kuitenkin lankeavat kaikkien maksettaviksi? Pitääkö kulinaristin, sikarista nauttivan ja viinistä humaltuvan tuntea huonoa omaatuntoa? Saammeko kohta varoitustekstit voipakettiin ja pitsalaatikkoon?