Limingan kansainvälinen musiikkileiri on tunnettu osa Suomen kulttuurikesää. Leiri kokoaa muusikonalut ja huipputason ammattilaiset oppimaan ja opettelemaan yhdessä.
Kun toisilleen tuntemattomista nuorista koottu orkesteri saa ensi kertaa nuotit eteensä ja työstää niistä kahdessa viikossa kuuntelukelpoisen kokonaisuuden, on kyse halusta harjoitella ja soittaa.
Vuosikymmenten kehitys
60-luvun lopulla ei Limingan kaltaisella maaseutupitäjällä ollut tarjota ammattimaista ohjausta kunnianhimoisille musiikinharrastajille. Tarve sysäsi liikkeelle idean musiikkileiristä, joka houkuttelisi paikkakunnalle päteviä opettajia edes tilapäisesti.
Kokeilu osoittautui toimivaksi: parhaillaan on menossa 37. kertaa järjestettävä, kansalliseksi ja kansainväliseksi suurleiriksi kasvanut koitos. Kehityksen myötä tapahtuma on profiloitunut Limingan kunnan musikaaliseksi näyteikkunaksi. Myös sponsorit ovat alkaneet huomata leirikonserttien arvon.
Ohjelma on aikaisempien vuosien tapaan rakennettu viiden orkesterin ympärille huomioiden kuitenkin oppilaiden yksityisen soiton- ja teorianopiskelun tarpeet. Lisäksi leiriläisillä on mahdollisuus harjoitella mestarikursseilla ja musisoida kamariyhtye-kokoonpanoissa. Myös yksinlaulu- ja pop/jazz-viulukurssit ovat vakiinnuttaneet paikkansa.
Päivän työn päättävät jokailtaiset konsertit, joiden ohjelmisto vaikuttaa tänä vuonna toiveita herättävän monipuoliselta. Kirjoon kuuluvat alun perin leiriläisten koti-ikävän lievittämiseksi järjestetyt, sittemmin suuren yleisösuosion saaneet, iltamat. Tällöin on tarjolla musikaalista sillisalaattia klassisesta kevyeen, esittäjinä sekä opettajat että oppilaat.
Päätöskonserteissa neljäs ja viides heinäkuuta nautitaan harjoittelun hedelmät. Leirin sinfoniaorkesteri soittaa YlermiPoijärven johtamana Mendelssohnin Neljännen sinfonian ja Bizet-Szerdinin Carmenin.
Uusia aluevaltauksia kokeillaan muun muassa alle kouluikäisille suunnatun leirimuskarin muodossa.
Taitekohta käsillä
Limingan musiikkileirin taival on taitekohdassa. Leirin pitkäaikainen johtaja Seppo Härkönen on luovuttamassa paikkansa niin ikään useana kesänä opettaneelle viulisti Heidi Piiralalle, jonka titteli vielä tänä kesänä on taiteellinen johtaja.
Toisesta leirivuodesta lähtien monissa tehtävissä toiminut Härkönen muistelee menneitä aikoja tyytyväisenä, vaikkei aivan haikeutta vailla.
"Minulla on ollut mahdollisuus seurata aitiopaikalta suurenmoisten musiikkipersoonien työskentelyä ja kehitystä. Lähes jokaiseen suomalaiseen orkesteriin kuuluu joku Limingan leirillä vieraillut, heitä ovat myös esimerkiksi Esa-Pekka Salonen ja Osmo Vänskä."
Järjestäjän ominaisuudessa vietetyt 35 leiriä riittävät Härköselle, vaikka jokainen kesä onkin ollut erilainen. Kauhukuvitelmissa kummittelee ajatus johtajasta, joka jatkaa niin kauan, että hänet lopulta kannetaan väkisin pihalle.
"Sitä paitsi eikö pidoistakin pidä poistua silloin, kun niissä vielä on hauskaa?"
Yhteissoiton ilo
Härkösen mukaan musiikkileirin tavoitteet vaihtelevat sen mukaan, kenen kannalta niitä punnitaan.
"Järjestäjien yleväksi visioksi voisi määritellä mahdollisimman korkeatasoisen musiikkikasvatuksen tarjoamisen lapsille ja nuorille. Oppilaat taas toivovat voivansa pitää hauskaa, saavansa uusia kavereita ja oppivansa uutta - usein nimenomaan tässä järjestyksessä. Näin on hyvä, sillä työnteosta huolimatta hauskaa saa olla."
Espoolaiset Saara, 11, ja Maaria, 14, Hallikainen sekä Nurmijärveltä matkannut Henni Hakala, 12, myöntävät Härkösen arvion melkein oikeaksi. Ensimmäisen leiripäivänsä aikana tytöt ovat ehtineet pelata korttia ja tutustua uusiin kavereihin.
"Kuitenkin ehkä kaikkein tärkeintä olisi edistyä soittamisessa", sanovat Espoon musiikkiopistossa viulutunneilla käyvät tytöt melkein ujosti.