Vii­mei­sen ti­lai­suu­den viime hetket

Marraskuun viimeisenä päivänä alkaa Münchenissä oikeudenkäynti, jossa 89-vuotiasta John Demjanjukia syytetään osallisuudes ta 27 900 juutalaisen surmaamiseen.

John Demjanjukin henkilötodistus vuodelta 1948.
John Demjanjukin henkilötodistus vuodelta 1948.

Marraskuun viimeisenä päivänä alkaa Münchenissä oikeudenkäynti, jossa 89-vuotiasta John Demjanjukia syytetään osallisuudes ta 27 900 juutalaisen surmaamiseen. Oikeudenkäynti liittyy Viimeinen tilaisuus -nimiseen operaatioon, jonka tarkoituksena on ollut saada viimeisetkin vapaalla jalalla olleet natsirikolliset vastuuseen teoistaan.

John, alunperin Ivan, Demjanjuk on alkuperältään ukrainalainen, joka joutui vartijan tehtäviin keskitysleireille sotavankina. Siitä syystä kaikki eivät katso hänen olevan "oikea" henkilö jäämään historiaan viimeisenä tuomittuna natsirikollisena.

"Vaikka Demjanjuk olisikin syyllinen hirmutekoihin, olisi viimeisen Saksassa järjestettävän natsioikeudenkäynnin syytetyn pitänyt olla saksalainen", sanoo Die Welt -lehden haastattelema Ernst Cramer.

"Olihan natsi-Saksa kaikkien juutalaisiin kohdistuneiden kauheuksien suunnittelija ja toteuttaja", hän perustelee.

Cramer, joka itsekin on juutalainen, pääsi pakenemaan vuonna 1939 Saksasta Yhdysvaltoihin. Saatuaan maan kansalaisuuden hän taisteli Euroopassa natseja vastaan sotilaana ja työskenteli sitten toimittajana ja päätoimittajana Die Weltissä. Tätä nykyä hän on muun muassa Weltiä julkaisevan Axel Springer -säätiön puheenjohtaja.



Verkko oli harva


Pian toisen maailmansodan päätyttyä voittajavallat järjestivät Nürnbergin oikeudenkäynnin, missä syytettyinä oli natsi-Saksan ylintä johtoa.

Sen sijaan pienempiä tekijöitä ei aktiivisesti etsitty ja monet pääsivät pakenemaan Etelä-Amerikkaan. Kaikkien ei tarvinnut edes paeta. Jotkut korkea-arvoisetkin SS-upseerit vain riisuivat univormunsa ja palasivat siviilitöihinsä.

Osa värvättiin kommunismin vastustajina jopa Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, kun kylmä sota ajoi länsiliittoutuneet ja Neuvostoliiton eri leireihin. Länsimaat tarvitsivat vahvan Länsi-Saksan ideologiseen taisteluun kommunismia vastaan, eikä sen vakautta haluttu järkyttää patistelemalla maata natsirikollisten jäljittämiseen.

Keskitysleirien kauhut kokenut Simon Wiesenthal oli kuitenkin perustanut natsien etsimiseen keskittyneen toimistonsa Wieniin ja hankki muun muassa tietoja, joiden perusteella Israelin tiedustelupalvelu Mossad onnistui sieppaamaan Adolf Eichmannin Argentiinasta vuonna 1960.

Keskitysleirien tuhoamiskoneiston suunnittelijana Eichmannia syytettiin kuuden miljoonan juutalaisen surmaamisesta ja tuomittiin hirtettäväksi Israelissa 1962.



Natsijahti tiukkeni


Muutos suhtautumisessa natsijahtiin tapahtui 1970-luvun lopussa. Sen jälkeen natsirikollisia on onnistuttu pidättämään aika ajoin, kunnes vuonna 2002 päätettiin kiristää tahtia ennnen kuin on liian myöhäistä. Viimeinen mahdollisuus -operaatiosta vastaa Simon Wiesenthal -keskus.

Uusia tietoja natsiyhteyksistä on tullut julki aivan äskettäinkin. Saksassa Porsche-autonvalmistaja joutui tässä kuussa myöntämään, että tehdas käytti toisen maailmansodan aikana paljon enemmän natsien maahantuomaa pakkotyövoimaa kuin oli aiemmin annettu ymmärtää ja että yhtiön silloisella johtajalla oli tiiviit yhteydet Hitleriin.

Espanjassa vaadittiin syyskuussa kolmen natsirikollisen, Johann Leprichin, Anton Tittjungin ja Josias Kumpfin luovuttamista maahan vastaamaan keskitysleirien vartijoina syytöksiin joukkosurmista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Oikeudenkäyntiä valmistellaan ensi vuoden alkuun.

Ilmoita asiavirheestä