Teemu Kattilakoski on rehkinyt tiukan puolituntisen liikuntalääketieteellisen klinikan testimatolla hapenottotestissä. Elimistö käy yhä kovilla kierroksilla, kun mies rojahtaa kahvilan tuoliin. Ensimmäinen hörppäys lämmintä cappuccinoa tekee tehtävänsä.
"Pukkaa tuota perhanan jälkihikeä", Kattilakoski sanoo ja pyyhkii otsaansa hihaan.
Testin tulos oli hyvä, parempi kuin kertaakaan aikaisemmin: 88,5 millimoolia/litra. Kehon rasvaprosenttikin (4,1%) kertoo, että Kattilakoski on viettänyt kesän aivan jossain muualla kuin uimarannalla.
"Liikkeellä on oltu", mies toteaa.
"Hyviähän nuo lukemat ovat, mutta eivät ne mitään itseisarvoja ole. Pelkällä hapenottokyvyllä ei vielä kovaa hiihdetä, mutta edellytykset siihen ovat olemassa."
Ja kovaa jääliläinen aikoo ensi talven lumilla mennä, kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tarkoitus on astua pari askelta lähemmäs maailman kärkeä.
Viime talvena Kattilakoski otti kärkeä kiinni pitkän harppauksen. MM-kisojen 50 kilometrillä hän oli kahdeksas, ja mitali jäi härnäämään alle minuutin päähän.
"MM-kisoissa näin konkreettisesti sen, kuinka lähellä kärki on. Viidelläkympillä ero on vain sekunti kilometriä kohden."
Kahvikupin ääressä istuvasta Kattilakoskesta huokuu luja päättäväisyys. Alavieskan Virin hiihtäjä on aikaisemminkin puhunut haaveistaan hiihtää maailman huipulla, mutta nyt puheesta on tippunut turha kainostelu pois.
"Kärki on otettavissa kiinni - ja se otetaan kiinni", Kattilakoski lataa.
Kolme vuotta
armonaikaa
Monet kolhut ja takapakit kokenut 25-vuotias Kattilakoski tietää, että suuret puheet pulla suussa eivät riitä. Mies joutuu pyyhkimään hikeä ja jälkihikeä vielä useamman kerran, ennen kuin Maamme-laulu kajahtaa ilmoille.
Maamme-laulua Kattilakoskella on tarkoitus kuunnella Torinon olympialaisissa talvella 2006. Seuraavan kolmen vuoden aikana mies on valmis rutistamaan itsestään irti kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
"Kärjen saavuttaminen on kiinni siitä, että tehdään kaikki pikkuasiatkin viimeisen tapin takaa."
Viimeisen tapin takana on muun muassa uusiin kuosiin suunniteltu korkean paikan harjoittelu. Tähän saakka mies on käynyt korkealla vain kilpailukauden alla. Jatkossa on tarkoitus pakata perhe mukaan ja lähes asettua asumaan Keski-Euroopan katolle.
"Joku hyötyhän siinä on pakko olla, koska esimerkiksi norjalaiset ja ruotsalaiset käyttävät korkean paikan harjoittelua ihan toiseen malliin kuin me. Suomalaiset ovat antaneet tässä suhteessa aivan liikaa etumatkaa muille", Kattilakoski sanoo.
Torinoon tähtäävä projekti sai lopullisesti tuulta purjeisiin viime talven MM-laduilla. Ajatus alkoi kuitenkin kehittyä hiihtäjän takaraivossa jo vuosi aikaisemmin Salt Lake Cityn olympialaisissa, jossa tuli turpiin oikein kunnolla.
"Silloin päätin, etten enää hirveän pitkään tuhlaa aikaani hiihtelyyn. Kun on perhe elätettävänä, niin hiihdosta pitää tulla leipää pöytään."
Onnistumisen
oravanpyörä
Kattilakoski hörppii sopivaksi jäähtynyttä juomaansa ja laskee viikkoja. Hiihtokauteen 2003-2004 niitä on jäljellä enää kahdeksan.
Hiihtäjä on treenannut kesän tiukasti, mutta kovin jakso on vasta alussa. Tällä viikolla A-maajoukkue höystettynä muutamalla ulkojäsenellä matkustaa kahden viikon leirille Ramsaun jäätikölle.
"Siitä se alkaa, ja seuraavat kaksi kuukautta lapetaan aamusta iltaan."
Hiihtäjillä on arvokisoista välitalvi, joten tiukinta kuntoa ei ole syytä pantata keskitalven lumille: kunnossa on oltava marraskuun puolivälistä maaliskuun loppuun. Kattilakoski huomauttaa, että pelin henki on heti ensimmäisissä kotimaan kisoissa erilainen kuin ennen.
"Paikka maailmancupin joukkueeseen pitää tienata hiihtämällä. Pelkkä paikka A-maajoukkueessa ei riitä, kun ladulla on noita tarkkisluokan kavereita mukana", Kattilakoski viittaa talvella 2001 kilpailukiellon hankkineisiin hiihtäjiin.
Jääliläinen lähtee siitä, että paikka cupin kisoihin aukeaa. Tulostakin olisi suotavaa tulla.
"Maailmancupissa on vain kuusi vapaan tyylin kisaa. Siitä lähdetään, että niistä parissa pitää menestyä... eli olla palkintopallilla."
Kattilakoski ei panisi pahakseen, vaikka kärkisijoja tupsahtaisi heti alkutalven lumilla, sillä hyvät tulokset laittavat onnistumisten oravanpyörän liikkeelle.
"Itseluottamuksella on valtava merkitys urheilussa. Viimeiset sekuntikamppailut voitosta käydään aina pään sisällä."
Turhaa huutelua
puolin ja toisin
Kahvikuppi on tyhjä ja pullasta on vain muistot jäljellä. Niin perso pullalle Kattilakoski ei ole, että nyppisi muruset lautaselta parempiin suihin.
Tulevan talven laduilla kotimaan hiihtopullan murusia on noukkimassa viime talvea tiukempi ryhmä hiihtäjiä. Lahden MM-kisoissa kärynneille hiihtäjille talvi on ensimmäinen täyspitkä kisatalvi sitten vuoden 2001.
Kattilakoski toivotti jo viime keväänä karpaasit tervetulleiksi takaisin lähtöviivalle. Niin hän toivottaa nytkin.
"Suomen hiihto kaipaa Mikan (Myllylä) ja Jarin (Isometsä) kaltaisia valovoimaisia tähtiä", Kattilakoski sanoo ja laskee, että miehille on arvokasta käyttöä myös muuten kuin julkisuuden vuoksi.
"Karpaaseilla ryyditetty viestiporukka on maailmancupissa voittajajoukkue."
Viime talvena MM-kisavalintojen yhteydessä käytiin kilpailukiellosta vapautuvien ja muiden hiihtäjien kesken ajoittain kirpeääkin sanan vaihtoa. Kattilakoski katsoi parhaaksi olla hiljaa.
"Se oli puolin ja toisin aivan turhaa huutelua. Vieläkin joillakin on tavaraa hampaiden kolossa, mutta itse olen karpaasien kanssa hyvissä väleissä - aivan kuten aina ennenkin. Turha noita asioita on enää vatvoa: menneet ovat menneitä", Kattilakoski sanoo.
Muutenkin Kattilakoski on sitä mieltä, että kannattaa keskittyä vain omaan tekemiseensä.
"Päähän siinä hajoaa, jos miettii ja kyttää muiden asioita."