Ukrainan kriisissä aletaan tänä viikonloppuna olla viimeisellä rannalla. Pelissä ei ole enempää eikä vähempää kuin se, saadaanko Itä-Ukrainassa aikaan edes jonkinlainen tulitauko vai repeääkö kriisi aivan uuteen vaiheeseen.
Tuo uusi vaihe olisi se, että elleivät Venäjän tukemat separatistit pysäytä etenemistään, Yhdysvallat voi alkaa toimittaa puolustusaseita Ukrainan heppoiseksi havaitulle armeijalle.
Saksan ja Ranskan johtajien Angela Merkelin ja Francois Hollanden neuvottelumatka Kiovaan ja Moskovaan oli viime hetken yritys saada aikaan edes jonkinlainen tulitauko Itä-Ukrainaan ennen kuin Yhdysvallat todennäköisesti päättää aseavun aloittamisesta.
Viimeiselle rannalle on jouduttu siksi, että separatistit (lue: Venäjä) on päässyt selvästi niskan päälle Itä-Ukrainassa. Separatistit ovat Naton mukaan vallanneet neljässä kuukaudessa 500 neliökilometriä.
Samaan aikaan sota-alueella on Euroopan mitassa humanitaarinen katastrofi. Alueelta on paennut joko Venäjälle tai muualle Ukrainaan toista miljoonaa ihmistä.
Keskustelu aseavun mahdollisuudesta on rävähtänyt kunnolla käyntiin viime päivinä. Euroopassa sen aloitti maailmankuulu brittiläinen Venäjä-historioitsija Timoth Garton Ash viime sunnuntaina The Guardian -lehdessä.
Garton Ashin viesti oli tyly: Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ei voida enää pysäyttää muutoin kuin asein.
”Vladimir Putin on entisen Neuvostoliiton Slobodan Milosevic: yhtä paha, mutta isompi. Valheiden savuverhon suojassa hän on aloittanut uuden yrityksen raivata itäiseen Ukrainaan nukkevaltio”, Garton Ash kirjoitti. ”Eurooppa antaa toisen Bosnian tapahtua etupihallaan. Herätys, Eurooppa.”
Garton Ashin Ukraina tarvitsee moderneja puolustuaseita. Neuvotteluratkaisu on hänestä mahdollista saavuttaa vasta sitten kun Ukraina saa Venäjän etenemisen pysäytetyksi.
Presidentti Barack Obama on tähän asti vastustanut puolustusaseistuksen antamista Ukrainalle, mutta separatistien etenemisen myötä tuuli on alkanut kääntyä. Tuleva puolustusministeri Ashton Carter on jo näyttänyt aseavulle oranssia valoa.
Sanomalehti The New York Times kertoi viikko sitten, että vastustavat kannat ovat alkaneet muuttua Obaman hallinnon sisällä ja että myös Naton komentaja kannattaa puolustusaseiden antamista Ukrainalle.
Tunnettujen amerikkalaistutkimuslaitosten tuoreessa raportissa ehdotetaan, että Yhdysvallat alkaisi antaa Ukrainalle mittavaa aseapua, vajaan miljardin euron edestä vuodessa kolmen vuoden aikana. Raportin yksi tekijä on entinen varaulkoministeri ja Venäjä-tuntija Strobe Talbott.
Tällaiset ajatukset nostavat tietysti kylmän hien pintaan Euroopassa. Eurooppalainen kauhukuva on, että Ukrainan sota voisi näin ryöstäytyä käsistä ja levitä arvaamattomalla tavalla.
Tämän takia Merkel ja Hollande lähtivät liikkeelle. Heidän yrityksensä on selvästi synkronoitu Yhdysvaltain kanssa. Jos yritys ei onnistu, Yhdysvallat todennäköisesti painaa aseapunappia.
Yhdysvallat ei varmasti edes harkitse omien joukkojen lähettämistä, mutta se tietysti katsoo Venäjän operaatioita Itä-Ukrainassa omasta supervaltanäkökulmastaan.
Jos tilanne nostattaa kylmää hikeä manner-Euroopassa, se ei ole Suomen kannalta yhtään helpompi, päinvastoin. Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen varoitti jo, että Venäjä voi tehdä hybridihyökkäyksen Baltiaan.
Kriisi liippasi Suomea läheltä, kun Yhdysvallat kutsui Suomen mukaan Virossa pidettäviin lentoharjoituksiin. Suomalaistyylisen kaartoliikkeen ansiosta harjoitus pidetään Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa Pohjanlahdella, ei niin kovin kaukana Oulustakaan.
Muutoin kiertely ja kaartelu on alkanut loppua Suomessakin. Puolustusministeri Carl Haglund sanoi perjantain Kalevassa, ettei hän luota Venäjään ollenkaan. ”Venäjä sanoo toista ja tekee toista.”
Eipä muistu äkkiseltään mieleen yhtä oksat pois lyövää Venäjä-lausuntoa suomalaispoliitikon suusta.
Ukrainan sodassa ollaan nyt siinä vaiheessa, josta Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti, kansanedustaja Ilkka Kanerva puhui viime elokuussa Suomen Kuvalehdessä.
Kanerva varoitti, ettei ”Putinin juna pysähdy Ukrainaan”. Hän pamautti myös, että ”Putin pyyhkii pöytää koko EU:lla”.
Kanervan analyysi oli jo tuolloin raa’an realistinen. Tilanne on sitten elokuun 2014 vain pahentunut. Helmikuussa 2015 ollaan vaiheessa, jossa katsotaan, pysäyttääkö Putin junansa vai pysäytetäänkö se.
Jos yhdennentoista hetken diplomatia ei tuo ratkaisua, mitä seuraavaksi? Puskee kylmää hikeä.