Europarlamenttiin tulee lopultakin palkkajärjestelmä, joka on kansalaisten silmissä hyväksyttävissä. Oli jo aikakin tulla.
Vuosia kestänyt vääntö europarlamentaarikkojen palkoista päättyi viime viikon lopulla todennäköisesti pitkäksi aikaa, kun jäsenmaiden budjettiministerit hyväksyivät uuden palkkajärjestelmän. Voi sanoa, että oli aikakin. Nyt voimassa olevassa järjestelmässä on piirteitä, joita on ollut vaikea perustella. Se on mustannut koko europarlamentin mainetta.
Tähän asti meppien palkan ovat maksaneet jäsenmaat. Kun ne ovat olleet sidoksissa edustajien kotimaiden kansanedustajien palkkioihin, ovat erot samaa työtä Strasbourgissa ja Brysselissä tekevien poliitikkojen välillä olleet tolkuttomia. Kun latvialaisen euroedustajan palkka on alle tuhat euroa kuukaudessa, italialaisen kollegan palkkatiedoissa on yli kymmenkertainen lukema. Vuodesta 2009 alkaen palkat maksaa kaikille Euroopan unioni, ja samasta työstä saa saman palkan, 7 000 euroa kuukaudessa.
Nykyinen järjestelmä on korostanut kulukorvausten merkitystä ja johtanut niillä kikkailuun. Verollisen palkan osuus nettotuloista on saattanut jäädä vain neljännekseen. Esimerkiksi korvaukset kotimatkoista on maksettu kalliiden lipunhintojen mukaan, vaikka moni parlamentaarikko on käyttänyt halpalentoyhtiöitä ja pitänyt erotuksen itsellään. Vastedes matkat korvataan todellisten kustannusten mukaan.
Suomalaismeppien palkat nousevat uudistuksen takia noin kahdellatuhannella eurolla, mutta kulukorvaukset ja lopulta käteen jäävä tulo pienenevät. Onkin kiinnostavaa nähdä, pudottaako tämä Suomessa kiinnostusta lähteä euroehdokkaaksi vuoden 2009 vaaleihin.
EU-järjestelmässä europarlamentaarikkojen palkat eivät ole päätähuimaavia. Meppien uudet palkat ovat esimerkiksi vain vähän yli kolmanneksen EY:n tuomioistuimen tuomareiden kuukausipalkasta.
Aika kauas EU:n korkeiden virkamiesten palkkatasosta jäävät myös suomalaiset virkamiehet, joiden palkkatietoja Taloussanomat loppuviikolla listasi. Jutun varsinaisena vertailukohtana olivat kuitenkin suomalaisten yritysjohtajien palkat.
Raskaimpia virkapalkkoja maksetaan kuin vanhojen aikojen kunniaksi Suomen Pankissa, jonka rooli rahapolitiikassa on keventynyt euroalueen takia. Koko virkamieslistan ykkösenä oli Erkki Liikanen, jonka kokonaispalkka on vähän yli 20 000 euroa kuussa. Kaikki neljä pankin johtokunnan jäsentä ovat viiden ensimmäisen joukossa. Ministeriöiden virkamiehistä kovin palkka on Raimo Sailaksella, vajaat 11 000 euroa kuussa.
Korkeiden virkamiesten palkat ovat vuodesta 2001 nousseet kymmenkunta prosenttia. Korotus on pieni, jos sitä vertaa kovapalkkaisimpiin yrityspomoihin. Yritysjohtajien palkan ilmoittamista vaikeuttaa tosin se, että summia heiluttelevat tulospalkkiot. Ero virkamiehiin on silti selvä.
Valtion työmarkkinalaitoksen johtaja Seija Petrow arvioi lehdessä, että virkamiesten palkat ovat noin 50 prosenttia perässä vastaavia tehtäviä hoitavista yritysjohtajista. Mutta jos vertailujoukkoa laajennetaan, ero on enää kolmisenkymmentä prosenttia. Se ei vaikuta enää kohtuuttomalta, kun ottaa esimerkiksi huomioon virkamiesten vahvan työsuhdeturvan. Potkuja ei heille tavata jakaa. Kannattaa myös panna merkille, ettei korkeilta virkapaikoilta ole ollut suurta pakoa yrityselämään paremman palkan perään.
On tärkeää, että pätevät virkamiehet saavat kunnon palkan, mutta niin kauan kun sen maksaa suomalainen veronmaksaja, jäävät virkakunnan palkat väkisinkin yrityspalkkoja pienemmiksi. Niitä ei edes pitäisi verrata toisiinsa, koska palkanmuodostuksen perusteet ovat täysin erilaisia.