Reflexionin seuraava keikka perjantaina 14.7 Kaustisten Kalliopaviljonki.
Helteinen päivä on kääntynyt nihkeäksi illaksi. Nuijamiesten lavan backstage on niin hiostava, että Reflexionin jäsenet odottavat mieluummin oman settinsä aloittamista ulkona. Aidan takana soljuu Kiiminkijoki. Vielä viisi minuuttia introon.
Laulaja Juha Kylmänen ja basisti Mikko Uusimaa polttavat tupakkaa ja huiskivat sääskiä koivujen katveessa. Punatukkaiset niittihansikkaiset rokkarit ovat erikoinen ilmestys tanssilavalla Ylikiimingin maalaismaisemassa.
"Minkähän verran siellä on porukkaa? Olisko parikymmentä?", Juha arvuuttelee.
"Ei se haittaa vaikkei ole paljon, voi sitä silti vetää hyvän keikan. Se on kiinni omasta fiiliksestä", Mikko vastaa.
Dj on jo spiikannut Reflexion lavalle. Odottelun jälkeen intro pyörähtää käyntiin. Rumpali Raymond "Reiska" Pohjola, basisti Mikko Uusimaa, kitaristi Ilkka Jolma ja Juhani Heikkaa tuuraava kitaristi Kalle Ruumensaari astelevat lavalle. Viimeisenä tulee Juha Kylmänen. Hän tarttuu mikkiin ja avausbiisi Rainheart kajahtaa ilmoille.
Lavan eteen on liimautunut joukko teinityttöjä, jotka kurottelevat asiaankuuluvasti kohti Juhaa. Ylikiimingin kunnan vapaa-ajan toimen järjestämälle ikärajattomalle keikalle on myyty 80 lippua.
Vaikka Yllikiiminki on syrjässä, vähäinen yleisö ihmetyttää. Lavalla soittaa bändi, jonka debyyttialbumi leviää parhaillaan Euroopassa ja jonka nettisivuille putoilee viestejä eri puolilta maailmaa!
Bändi teki vastikään lisenssisopimuksen saksalaisen levy-yhtiön kanssa. Sen seurauksena Out of The Dark ilmestyi heinäkuun alussa Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Ranskassa. Espanjalaisen Goimusicin kanssa tehty sopimus on mahdollistanut levyn saatavuuden italialaisista ja espanjalaisista levykaupoista. Parhaillaan neuvotellaan levyn julkaisemisesta Japanissa ja Yhdysvalloissa.
Varsinkin Saksassa bändin ympärillä on nostetta. Musiikkilehdet Orkus, Zillo ja Stalker ovat julkaisseet Reflexionista isot jutut. Syksyksi Keski-Eurooppaan järjestellään kiertuetta, ja klubikeikkoja on sovittu ainakin Berliiniin ja Hannoveriin.
Suomessa kynnys julkisuuteen näyttää olevan korkea. Satunnaisia levyarvosteluja lukuun ottamatta Reflexionin saama palstatila on ollut niukkaa. Radiokanavat eivät ole kelpuuttaneet albumin biisejä soittolistoilleen. Kalseasta kotimaan vastaanotosta huolimatta ovi maailmalle on vähintään raollaan. Onko Reflexion viimein matkalla suosioon?
"Ei tässä ole vielä mitään syytä hehkuttaa. Levy on nyt saatavilla Euroopassa, mutta saa nähdä, ostetaanko sitä. Myynnillisiä odotuksia ei ole, toivotaan, että menisi edes vähän", Juha jarruttelee suosiopuheita.
Varovaisen asenteen ymmärtää, kun kuuntelee Juhan ja Reiskan kertomusta bändin kivisestä tiestä. Reflexion perustettiin vuonna 1996, kun Juha ryhtyi isoveljensä Jarmo Kylmäsen rohkaisemana Ilkka Jolman ja Juhani Heikan perustaman bändin laulajaksi. Vuotta myöhemmin mukaan tuli Reiska. Juhan johdolla bändi ryhtyi tekemään omia biisejä.
"Alku oli ankeaa. Ensimmäisissä demoäänityksissä Pohjolan Mika tuumasi, että kuulostaa ihan paskalta. Studiossa opin laulamisesta paljon, tajusin miten voi vetää ja miten ei. Mikalla on ollut hirveän tärkeä rooli bändin kehityksessä."
Reflexion aloitti saman tien live-esiintymiset. Keikkoja tehtiin nöyrällä asenteella siellä, minne päästiin soittamaan. Reiska arvelee, että bändi on kolunnut Oulun seudulla jokaisen mahdollisen keikkapaikan nuorisotiloista ja räkälöistä lavoille ja baareihin.
"Ehkä kauhein keikka oli Kopperolla eli Korvenkylän nuorisotalolla vuonna 1997. Järjestäjät luulivat, että korvaamme dj:n ja soitamme koko illan. Eihän meillä ollut kuin tunnin setti, ja vasta riitelyn jälkeen saatiin sadan markan keikkapalkkio. Kaiken lisäksi sali oli melkein tyhjä, pari tyyppiä paikalla, ja nekin taisi olla toisten bändien soittajia", Juha nauraa.
"Ollaan me vedetty keikka myös Hannusbaarin pihalla, se on huoltoasema vähän Kiimingistä Pudasjärven suuntaan. Se oli hieno keikka, vaikkei sielläkään ollut yleisöä kuin ehkä pari tyyppiä", Reiska kehaisee.
Reflexion ehti tehdä yhdeksän demoa ennen ensimmäistä albumia. Vuosia jatkunutta yrittämistä ei Oulun pienissä rockpiireissä katsottu pelkästään hyvällä. Juhan mielestä Reflexioniin lyötiin ikuisen demobändin leima, ja välillä bändin uskottavuus oli heikoissa kantimissa.
"Meille naureskeltiin, että Reflexion on se bändi, joka on tahkonnut vuosia, mutta soittaa silti aina ensimmäisenä."
Maaliskuussa ilmestynyt debyyttialbumi Out of The Dark oli oikeasti kuin astuminen valoon, pois demovaiheen pimeydestä. Syksyllä julkaistu sinkku Undying Dreams käväisi sinkkulistan 12. sijalle. Toistaiseksi levyä on myyty Suomessa noin 2000 kappaletta. Arvostelut ovat vaihdelleet kannustavan rohkaisevista totaalisiin teilauksiin.
"Meillä on alusta saakka ollut sellainen asenne, ettei muitten mielipiteet hirveästi kiinnosta. Reiska ottaa kritiikin raskaimmin, mutta me muut sivuutetaan haukkumiset aika kepeästi. Mitä väliä sillä on, jos joku arvostelija lyttää koko levyn. Sehän on vaan sen äijän oma näkemys", Juha painottaa.
Out of The Darkin arvostelijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä Reflexionin musiikista muun muassa HIMiin ja Negativeen. Juha ja Reiska huokaavat tylsistyneinä, että bändiä on koko sen olemassaolon ajan verrattu muihin pinnalla oleviin hardrock-bändeihin.
"Alkuaikoina kuulostimme kuulemma ihan Sentencediltä ja sen jälkeen Stratovariukselta ja Iron Maidenilta. Ei se ole mikään yllätys, että nyt verrataan HIMiin. Oikeasti bändin tyyliä on leivottu kymmenen vuotta, tämä homma on siis aloitettu jo ennen HIMin suosiota."
Sinnikkään tahkoamisen tuloksena putken päässä loistaa viimein valoa. Vuonna 2004 mukaan tullut basisti Mikko Uusimaa sekä sopimus levy-yhtiö A1 Musicin kanssa ovat antaneet bändille uutta energiaa. Juhan ja Reiskan mielestä asiat rullaavat nyt paremmin kuin koskaan. Keikkatahti on kiihtynyt, ja bändi tuottaa jo sen verran, ettei kuluja tarvitse maksaa omista rahoista.
Huippuhetkiäkin on koettu. Sellaisiin lukeutuu viime syksynä järjestetty Oulu 400 -juhlakonsertti. Silloin Reflexion sai astella ainoana oululaisorkesterina noin 30 000 ihmisen eteen Oulun pesäpallostadionilla. Myös viime kesän Qstock, levyn julkistamiskeikka Teatrialla ja Oulun Free Record Shopissa keväällä järjestetty nimmaritilaisuus ovat olleet mahtavia kokemuksia.
"Ennen nimmaritilaisuutta ajateltiin, että nyt on levy-yhtiö pannut meidät noloon tilanteeseen. Me oltiin varmoja, ettei sinne levykauppaan tule tasan ketään. Tulihan siitä mieletön fiilis, kun paikka olikin ihan täynnä", Juha sanoo.
Myös ulkomaille viritetyt verkot toimivat. Nettisivujen vieraskirjaan ja forumiin kirjoitetaan eri puolilta maailmaa Brasiliaa ja Japania myöten. Juhan sähköpostiin tippuu niin paljon fanipostia, ettei mies ennätä enää kaikkiin vastaamaan.
"Kaikenlaista mailia tulee, asiallista ja sitten vähän asiattomampaa, niin kuin alastonkuvia. Kerran on kosittukin, mutta toivottavasti se oli vain huonoa huumoria."
Kun Juhalta ja Reiskalta pyytää visiota bändin tilasta vuonna 2010 molemmat menevät mietteliäiksi.
"Toivottavasti asiat menisi vähän tästä eteenpäin. Pienetkin askeleet riittävät, ei me edes mitään isoja harppauksia odoteta. Kunhan opittaisiin soittamaan paremmin ja pysyttäisiin yhdessä, ei kai sitä muuta voi toivoa", Reiska muotoilee.