Bangkok Kun Kari Ikonen nousi aallon selästä turvaan, hänellä ei ollut enää mitään. Ei edes vaatteita päällä. Armeijan tuntolevykin oli irronnut.
"Olin kyllä onnekas", Ikonen sanoo.
Hän on sitä mieltä, koska näki paikallisten ihmisten kohtalon paremmin kuin muut turistit. Ikosella oli sentään vielä koti Kangasniemellä.
Hän työskentelee armeijan varikolla, mutta aikoo jäädä vielä Thaimaaseen loppukuuksi. Hän on todennäköisesti jo nyt viimeinen suomalainen, joka makaa thaimaalaisessa sairaalassa.
Ikosellekin tarjottiin ilmaista paluulentoa, mutta ei halunnut. "Kun tullaan kahdeksi kuukaudeksi, silloin ollaan kaksi kuukautta", Ikonen toteaa mutta vakavoituu heti.
Matkakaveri jäi maahan ikuisesti.
Paikallisessa majassa
Yhtä lailla Kari Ikonen kaipaa useita thailaisia. Hän on repputuristi eli yksi niistä, joiden lukumäärää tsunamien tuhoalueella ei koskaan tulla selvittämään.
Ikonen aloitti matkansa joulukuun alussa Pattayalta ja päätyi kahden muun paikan kautta Khao Lakin pohjoispuolelle. Bang Sak sijaitsee Khao Lakin ja Takoa Pan puolivälissä.
Ranta oli toista maata kuin suomalaisten suosima Khao Lak.
Aivan rannan vieressä oli rivi tikkujen varaan rakennettuja paikallisia majoja. Ikonen asusti yhdessä niistä. Naapurimajassa asui matkustuskaveri, lievestuorelainen Veikko Pöllänen.
Majoissa oli myös paikallista väkeä. Ikonen piirtää jokaisen majan sijainnin huolellisesti paperille sairaalahuoneessaan, thaimaalaisessa Bangkok Nursing Home -sairaalassa.
"Heräsin hirmuiseen tuulenpuuskaan", Ikonen aloittaa. Hän mietti, lentävätkö vaatteet pyykkinarulta. Lensivät kyllä, mutta eivät tuulesta.
"Meni kaksi, kolme sekuntia, kun alkoi rytinä ja pauke." Samassa majan seinä tuli sisään, ja valtava voima tempaisi alastoman Ikosen mukaansa suoraan sängystä.
"Olen huono uimari. Välillä menin aallon alla, välillä päällä." Ikonen ajautui irtorojun mukana puolisen kilometriä, kunnes maa alkoi kohota.
Joka paikka oli verillä, kyynärpäässä reikä ja yksi sormi murskana. "Pahinta oli silti nähdä ne kirkuvat ihmiset."
Paikallinen kylä katosi kokonaan, vielä pahemmin kuin vieressä sijainnut Khao Lak. Betoninen vedenpuhdistamokin tuhoutui.
"Thaimaan hallitus ei ajattele kuin turismia ja rahaa", Ikonen tuohtuu. Häntä suututtaa, kun hotellit rakennetaan ennemmin uudestaan kuin paikalliset kylät.
Tapaninpäivänä Kari Ikonen näki vielä, kuinka loukkaantuneita jäi veteen kuolemaan. Ruhjoutuneena hän ei voinut kuin katsoa.
Paikalliset tulivat hätiin. Ikonen sai vaatteita, vettä, tupakkaa ja kyydin Takua Pan sairaalaan. Siellä oli 2 000 ihmistä.
"Minulle ei ehditty tehdä mitään, koska aina tuli kiireellisempiä potilaita." Revennyt käsi alkoi turvota ja märkiä, kun repputuristi joutui nukkumaan ulkosalla. Vasta neljän päivän kuluttua hän pääsi muiden suomalaisten loukkaantuneiden mukana Bangkokiin ja kunnon hoitoon.
Nyt Kari Ikonen jo kävelee, hymyilee ja keskustelee. Hänen matkansa jatkuu pian. "Kunhan herrat Visa ja passi tulevat Suomesta", Ikonen sanoo.
Hänellä ei edelleenkään ole juuri mitään.