Kerran vielä, Harvey (Last Chance Harvey), Iso-Britannia/USA 2008. Ohjaus ja käsikirjoitus: Joel Hopkins. Pääosissa Dustin Hoffman ja Emma Thompson. - Plaza 5, Oulu.
Tässä on Harvey Shine (Dustin Hoffman). Elämä ehtoopuolella, niin kuin tavataan sanoa. Haaveili aikanaan jazzpianistin urasta, mutta päätyi säveltämään mitäänsanomattomia mainostunnareita. Erosi vaimostaan Jeanista (Kathy Baker) jo vuosia sitten. Huomaa vieraantuneensa valovuosien päähän suloisesta tyttärestään Susanista (Liane Balaban), joka nyt on menossa naimisiin Lontoossa. Pohjimmiltaan yksinäinen mies, joka kuitenkin pitää tyytyväisen elämän kulissia taitavasti pystyssä.
Tässä Kate Walker (Emma Thompson), joka täyttelee työkseen kyselylomakkeita lentokentällä. Ei hänkään mikään nuori tyttö enää, mutta on hiljaisesti hyväksynyt sen, että juna meni jo. Sitä paitsi parempi katsoa kuin katua, tuumaa Kate, jonka läheisin ihmissuhde on elämäänsä tylsistynyt äiti. Tämän puhelinsoitot eivät anna tyttärelle rauhaa, mutta äitiä täytyy kuitenkin ymmärtää, onhan hän kovin yksinäinen. No, niin on Katekin, mutta kuka sitä huomaa?
Joel Hopkinsin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draama poikkeaa tavanomaisesta monella muullakin tapaa kuin päähenkilöissään, jotka ovat kaukana totutuista nuorista menestyjistä. Ensimmäisen poikkeaman koodissa katsoja pistää merkille, kun näiden kahden tiet kohtaavat. Siinä eivät paperit levittäydy käytävälle saati pitkät, merkitsevät katseet kohtaa.
Ei, sen sijaan siinä sorkitaan perinpohjaisesti nykyihmisen epämukavuusaluetta, kun elämänsä aallonpohjassa oleva Harvey toivoo satunnaista juttuseuraa, ja omaa rauhaa kaipaava Kate vastailee tälle juuri niin tylysti kuin vain ventovieraalle kehtaa. Näinhän todennäköisesti tapahtuisi tosielämässäkin.
Hoffman ja Thompson ovat suloisia tässä aikuisten rakkaustarinassa, joka syttyy vähitellen, ilman ilotulitteita ja rumpujen pärinää. Kumpikaan päähenkilöistä ei enää tässä vaiheessa elämäänsä odota mitään rakkauden saralla, mutta niin vain kohtalo yllättää. Tarinaan tulee syvyyttä, kun molemmilla on takanaan elettyjä vuosia, koettuja kokemuksia jotka väistämättä peilaavat elokuvan nykyhetkeen.