Virosta tuli vuoden vaihtuessa 17. euromaa. Se on myös ensimmäinen entisistä neuvostotasavalloista, joka otti käyttöön yhteisen eurooppalaisen valuutan.
Siirtyminen euroon päätti päätti Virossa geopoliittisen muutosprosessin länsimaaksi. Neuvostoliiton miehittämäksi joutunut ja sen alaisuudessa kovia kokenut pikkuvaltio palautti itsenäisyytensä elokuussa 1991. Sen jälkeen se ei ole vitkastellut pyrkiessään irti itäblokin leimastaan. Kuvaavaa on, että Viro liittyi suunnilleen yhtä aikaa sotilasliitto Naton ja Euroopan unionin jäseneksi keväällä 2004.
Virolaiset ovat tehneet rajusti töitä täyttääkseen talous- ja rahaliiton vaatimukset. Kun ottaa huomioon, miten vastuuttomasti taloutta on hoidettu kriisiin joutuneissa Irlannissa ja Kreikassa, talouskuri on Virossa ollut vähintäänkin ihailtavaa. Vaikka maan bruttokansantuote sukelsi vuonna 2009 peräti 14 prosenttia, julkinen velka on suhteessa bkt:hen euroalueen pienin, 1,1 prosenttia.
Kuurin hinta on ollut kova. Työttömyys on yli 15 prosenttia, ja keskipalkka 760 euroa kuussa määrittelee keskivertovirolaisen EU:ssa köyhäksi. Selitys Viron suurelle halulle euromaaksi johtuu historiasta. Maa on halunnut länsimaistua niin nopeasti kuin se suinkin on ollut mahdollista.
Turvallisuuspolitiikka on yhtä vahva selitys eurohaluille kuin talouspolitiikka. Kaikki ankkurit, joilla voi kiinnittyä läntiseen maailmaan, on käytetty.
Viron tie on mielenkiintoinen tarkasteltuna Suomen tasavallan presidentin Tarja Halosen uudenvuodenpuhetta vasten. Halosen mukaan Suomen uskottavaan puolustukseen vaikuttavat eniten hyvät naapuruussuhteet. Viron johto ajattelee samoin. Eikä aikaillut liittyä euroon, EU:hun ja Natoon.