Anni Sinnemäki, 31, pähkäili pitkään, mutta lähti sittenkin mukaan kilpaan vihreiden puheenjohtajuudesta. Hän haluaa puolueelle oman presidenttiehdokkaan, mutta Halosen taakse meneminen toisella kierroksella ei ole paha vaihtoehto sekään. Hallituksessa olisi kiva olla.
Vihreiden toisen kauden kansanedustaja, puheenjohtajaksi pyrkivä Anni Sinnemäki, sanoo kiertelemättä, että presidentti Tarja Halonen on vihreiden suosikki presidentiksi, jos oma ehdokas Heidi Hautala ei pääse toiselle kierrokselle tammikuussa 2006 käytävissä vaaleissa.
"Ei se ole mikään salaisuus, että vihreistä hirveän suuri osa on ollut tyytyväisiä presidentti Halosen toimintaan", Sinnemäki sanoo.
Siksi on enemmän kuin todennäköistä, että vihreiden äänestäjät äänestävät Halosta toisella kierroksella. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että Tarja Halonen lähtee tavoittelemaan toista kautta.
Jos vihreiden puheenjohtajan nimi on tuolloin Anni Sinnemäki, ei puoluepäätöstä Halosen taakse menemisestä kuitenkaan tehdä, vaan väki päättää itse käyttäytymisestään.
Sinnemäen mielestä tärkeillä paikoilla olevat ihmiset voivat toki kertoa mielipiteensä, mutta mielellään vasta kun toisen kierroksen yhteydessä käytävä sisältökeskustelu on käyty.
Sinnemäki pitää hyvin tärkeänä, että vihreillä on oma ehdokas. Nimestä ei ole virallista päätöstä, mutta selvääkin selvemmin ehdokas on Hautala kuten edellisissäkin presidentinvaaleissa.
Mutta kauas ei vihreiden maailmankuvasta ja arvoista mennä, jos väki lähtee oman ehdokkaan putoamisen jälkeen Halosen taakse. Se, että Halonen on nainen, ei vaikeuta päätöksentekoa, vaan päinvastoin.
"Omalle äänestyspäätökselleni löysin viimeksi perusteita, jotka eivät liittyneet sukupuoleen. Se on yksi tekijä, mutta ei kaikki", Sinnemäki sanoo. Sinnemäki äänesti toisella kierroksella Halosta, eikä näe mitään syytä, miksei sitä voisi kertoa.
Lehtomäen salkku olisi hyvä
Haastatteluista toiseen kiirehtivä, kahvimukia mukanaan kuljettava Anni Sinnemäki paukuttaa vastauksia suoraan ja kiertelemättä. Jotain poliitikoista on tähän epäpoliittiseksikin miellettyyn nuoreen naiseen kuitenkin jo tarttunut. "No, minähän olen poliitikko", hän täräyttää.
Se käykin ilmi, kun Sinnemäki alkaa puhua vihreiden hallitukseen menemisestä. Hän perustelee pitkään, miksi puolueen puheenjohtajan on syytä olla hallituksessa. Mutta kuitenkin vain silloin, kun ohjelmasta saadaan mieluinen.
Ihan mihin tahansa hallitukseen Sinnemäki ei väkeään toki veisi. "Ja menestys vaaleissa ei olisi pahitteeksi", hän naurahtaa.
Vaatimattoman oloinen Sinnemäki tietää heti, mikä salkku häntä kiinnostaisi, jos hallitusovet avautuisivat. "Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministerin salkku!"
Perustelut heti perään. "Niistä asioista minulla on tietämystä ja niistä olen kiinnostunut."
Anni Sinnemäki sanoo kuitenkin, että politiikassa on hyvä suhtautua niin, ettei mitään salkkua vieroksuta.
Vaikka siis haluja hallitukseen Sinnemäellä tietyin edellytyksin on, pitää hän yhä oikeana vihreiden päätöstä lähteä hallituksesta myönteisen ydinvoimapäätöksen jälkeen.
"Se ei liittynyt pelkästään kysymykseen ydinvoimahakemuksesta, vaan myös siihen, mitä me olemme kommunikoineet äänestäjille ennen vaaleja ja millaisen kannan olimme ottaneet, kun hallitusyhteistyöhön menimme."
Ominaisuuksia omasta takaa
Anni Sinnemäki liittyi vihreiden puheenjohtajakilpailuun viimeisenä, viikko sitten. Hän ei ole päässyt vielä osallistumaan yhteistentteihin ulkomaanmatkojensa takia, mutta se ei ole menoa haitannut. Sinnemäki on paistatellut päivää julkisuudessa muita enemmän.
Kun vihreät kokoontuvat valitsemaan puheenjohtajaa toukokuun lopussa Kokkolaan, saa kaksi kautta istunut puheenjohtaja Osmo Soininvaara, 53, vastaansa Sinnemäen lisäksi kansanedustajat Irina Krohnin, 42, ja Tarja Cronbergin, 61.
Eroja Osmo Soininvaaran ja Anni Sinnemäen linjauksista on vaikea hakea. Sinnemäki ei itse haluaisi keskustella siitä, mikä heidät erottaa vai erottaako.
"Se pitkähkö prosessi, joka toi lopputuloksen, että ilmoittauduin kisaan, sisälsi minun osaltani sen, ettei minun tarvitse peilata itseäni Osmo Soininvaaraan tai määritellä itseäni hänen kauttaan", Sinnemäki ilmoittaa.
Hänen mielestään riittää, kun hän on toisen kauden kansanedustaja ja ollut kaksi vuotta puolueen varapuheenjohtaja.
Hän kehuu puoluetovereitaan siitä, että nämä antoivat tulokkaalle heti tärkeitä tehtäviä, eivätkä millään muotoa väheksyneet häntä.
Itseään hän kehuu näin: "Olen tehnyt täällä talouspolitiikkaa, veropoliittisia linjauksia, minulla on kohtuullisen hyvä osaaminen globaalipolitiikan kysymyksissä", Sinnemäki luettelee.
Hän sanoo olevansa perinteinen vihreä, joka lähtee siitä, että ympäristöpoliittista ajattelua pitää nivoa kaikkiin kysymyksiin.
Sinnemäki uskoo, että kisasta tulee ehdokkaiden välillä kova, koska lopputulos on ennustamaton.
"Keskinäistä vihamielisyyttä ei ole. Ei ole vaikea olla, vaikka kuka heistä valittaisiin."
Tämä kertoo Anni Sinnemäen mielestä siitä, että dramaattisia linjaeroja ei ole. "Se kertoo siitä, että me ollaan prosessoitu asioita, eikä olla juoksemassa kahdesta vastakkaisesta ovesta läpi."
Puna- vai sinivihreä puolue
Anni Sinnemäki tuntee vastenmielisyyttä määritellä sitä, mihin vihreät perinteisellä puoluekartalla asettuvat. "Osittain en pidä keskustelusta, koska minusta meidän ei pidä määritellä itseämme muiden kautta. Me ollaan Vihreä Liitto ja teemme omaa politiikkaa."
Sinnemäki kertoo kuitenkin muutaman esimerkin, joka selvittää vihreyttä. Hänen mielestään Vihreä Liitto sijoittuu veropolitiikassaan sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton väliin.
Erottavia tekijöitäkin löytyy. "Meillä on ollut halua kotitalousvähennyksen kehittämiseen. Olemme katsoneet, että valtion pitäisi voimakkaammin tukea niitä aloja, joilla on matalat palkat niin, että niillä palkoilla oikeasti eläisi."
Vihreät haluavat Sinnemäen mukaan myös turvata hallitusta voimakkaammin julkisen talouden kestävyyttä ja suunnata resursseja kunnille.
Hänen mielestään vihreillä on omintakeinen yhdistelmä säilyttävää ja uudistavaa ajattelua.
"Luonnonsuojelussa ja suhteessa kaupunkien kaavoituspolitiikkaan, kulttuuriympäristöön, meillä on konservatiivinen ja säilyttävä tendenssi. Sitten taas monissa yhteiskunnan kysymyksissä meillä on uudistushalua, koska nykyinen sosiaaliturva ei tuota turvallisuutta kaikille ihmisryhmille", Sinnemäki selvittää.
Vanhempien kriisi sytytti
Mutta miten Anni Sinnemäestä, vasemmistolaisen perheen tytöstä, tuli vihreä? Hänen vanhempansa Aino ja Anssi Sinnemäki kuluivat 1970-luvun vasemmistoliikkeeseen. Isä oli taistolaisten julkaiseman Kulttuurivihkot-lehden päätoimittaja.
"Toisaalta olen myös kasvanut aikana, jolloin etenkin isäni kävi taistolaisen liikkeen läpi hyvin kriittisesti. Olen nähnyt myös tämän prosessin."
Taipumus poliittiseen toimintaan on Anni Sinnemäelle tullut hänen omasta mielestään juuri siitä, kun hän seurasi vanhempiensa poliittisen suuntauksen muutosta.
"Kun minä täysi-ikäisenä olen tehnyt poliittisia päätöksiä, olen lähes tulkoon kaikissa vaaleissa äänestänyt Vihreää Liittoa."
Anni Sinnemäellä on väliin hyvin intohimoinen suhde politiikkaan. Kun päätöksenteko on vaikeampaa ja tulee tappioita, tasoittaa se innokkuutta ihmeesti.
Hän muistuttaa usein itselleen, että politiikan tekemisen tärkeyttä pitäisi osata suhteuttaa välillä äänestäjien kannalta. "He eivät ehkä ajattele politiikkaa ihan koko ajan", Anni Sinnemäki nauraa hersyvästi.