Pääkirjoitus

Viimein piste hiih­to­do­pin­gil­le

Suomalaisten maine rehtinä ja reiluna urheilua rakastavana kansakuntana on kokenut kovan kolauksen dopinginsotkujen vuoksi. Nyt suut puhtaaksi ja salaisuudet julki!

Suomalaisten maine rehtinä ja reiluna urheilua rakastavana kansakuntana on kokenut kovan kolauksen dopinginsotkujen vuoksi. Nyt suut puhtaaksi ja salaisuudet julki!

Suomen hiihtoa rakastava kansa toivoo, että maastohiihtoa toistakymmentä vuotta ravistelleet dopingsotkut saadaan vihdoin ja viimein avattua oikeuden alkaessa käsitellä niin sanottua STT:n dopingjuttua uudelleen.

Dopingjutun valmisteluistunto pidettiin keskiviikkona kireissä tunnelmissa. Syyttäjä vaatii neljälle hiihtovaikuttajalle ehdollista vankeutta törkeästä petoksesta. Nämä puolestaan toistavat syyttömyyttään niin kuin ovat tehneet monesti aikaisemmin.

Dopinginoikeuden alkuasetelma ei lupaa hyvää. Dopingia varjostaa yhä suuri salamyhkäisyys. Se on selvää, että jotain ainetta on pistetty joillekin jossain, mutta muu onkin vähintään ristiriitaisten väitteiden varjostamaa.

Vain entinen hiihtäjä Mika Myllylä myöntää esitutkinnassa käyttäneensä kiellettyä epohormonia uransa aikana. Jostain kumman syystä Myllyläkin vaikenee yksityiskohdista. Juuri siitä, mikä saattaisi avata solmut. Mitä Myllylä menettää, jos hän puhuu suunsa puhtaaksi? Toivottavasti hän tekee sen, sillä se olisi palvelus, jonka hän yhtenä vilpillisten menetelmien käyttäjänä olisi velvollinen tekemään asioiden ratkaisemiseksi.

8?800-sivuista esitutkinta-aineistoa epämääräisine muisteluineen ja ristiriitaisine lausuntoineen voi kutsua suomalaisen urheilun mustaksi kirjaksi.

Mielenkiintoisimpia yksityiskohtia on saunasopimus, jonka hiihtäjät tekivät Lahden MM-kisoissa yrittäessään epätoivoisesti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Sopimuksesta on kerrottu aikaisemmin, mutta nyt itse sopimusteksti tuli julki.

Sopimuksen mukaan muut hiihtäjät suostuivat maksamaan plasmaekspanderin käytöstä kärähtäneelle Jari Isometsälle miljoona markkaa, jos tämä ottaa syyt niskoilleen.

Doping on heittänyt ruman varjon huippu-urheilun ylle. Menestyjiä epäillään vilpillisistä menetelmistä jo, vaikka mitään näyttöä ei olisikaan.

Huippu-urheilun uskottavuus on kokenut kovan kolauksen. Eikä sen arvostus nousekaan ennen kuin dopingsotkut saadaan selvitettyä juurta jaksain ja dopingin käyttö loppumaan tyystin.

Kansakunnan mielenrauhan kannalta on tärkeää, että nyt alkanut oikeudenkäynti tapahtuu avoimin ovin. Tosin kuin yhden hiihtovaikuttajan asianajaja vaati. Jos oikeutta käytäisiin suljetun ovin, se olisi vain omiaan lisäämään epäluuloa kaikkea tapahtunutta kohtaan.

Koko dopingjupakka panee ihmettelemään, mitä urheilija voikaan olla valmis tekemään menestyksensä eteen. Ja mitä sen eteen, ettei mahdollisesti vilpilliset puuhastelut paljastuisi ja sankari menettäisi kasvojaan.

On hienoa, että suomalaiset urheilijat menestyvät. Sillä on ollut tunnetusti suuri merkitys kansallisen yhteenkuuluvuuden rakentajana. Mutta emme tarvitse menestystä hinnalla millä hyvänsä.

Toivottavasti tästä opimme jotain. Jos urheilu haluaa näyttäytyä ihmisille hyvänä elämäntapana, pitää dopingin kaltaiset lieveilmiöt saada kitkettyä pois.