Kuluneen talven otsonikato oli kaikkien aikojen pahin, osoittavat kansainvälisessä ilmastotutkijoiden konferenssissa Wienissä viime viikolla julkaistut tutkimustulokset.
Ilmatieteen laitoksen Lapin tutkimuskeskuksen johtaja, tutkimusprofessori Esko Kyrö kertoo, että pahimmillaan otsonikerros oli jopa 30 prosenttia alhaisempi verrattuna 1970-luvun terveisiin vuosiin.
"Sodankylän korkeudella otsonitilanne on jo nyt parantunut, koska vorteksin ulkopuolelta on virrannut otsonirikkaampaa ilmaa. Mutta vielä tällä hetkelläkin otsonikerros Keski-Lapissa on noin 10 prosenttia pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella", sanoo Kyrö, joka osallistui ilmastokonferenssiin Wienissä.
Vorteksilla eli polaaripyörteellä ilmastotieteilijät tarkoittavat erittäin suurta yläilmakehän matalapainealuetta, jossa voimakkaat länsituulet eristävät ilmamassan. Antarktiksella vorteksi saattaa ulottua 65 leveysasteelta etelänavalle saakka. Pohjoisella pallonpuoliskolla näin suuri matala ulottuisi Oulun korkeudelta navalle.
Otsonikerros ei
toivu kokonaan
Maaliskuun puolivälissä Ilmatieteen laitos tiedotti, että tältä kevättalvelta otsonikerroksen oheneminen on päättynyt.
"Näin tapahtuikin, kun vorteksi alkoi hävitä ja polaariset ilmamassat sekoittua keskileveysasteiden ilmamassoihin. Vaikka otsonikerros toipuu syksyyn ja ensi vuoden alkutalveen mennessä, aivan kokonaan se ei palaudu. Keväinen otsonikato haukkasi viime vuosien tapaan otsonikerroksesta palasen", tutkimusprofessori Esko Kyrö kertoo.
Otsonikadosta puhutaankin kahdessa merkityksessä, joista toisella tarkoitetaan vuodenkiertoon liittyvää talvista otsoniaukon suurenemista. Toisella tarkoitetaan pitkän ajan kuluessa tapahtuvaa otsonikerroksen ohenemista, joka Cambridgen yliopiston tutkijoiden arvion mukaan saattaa jatkua vielä jopa 50 vuotta.
"Otsonikerros ei toivu kokonaan talven kadosta, vaan joka vuosi syntyy jonkin verran hävikkiä", Kyrö sanoo.
Kesällä suojauduttava
UV-säteilyä vastaan
Otsonikerros suojaa maapallon elämää haitalliselta UV-säteilyltä. Kun otsonikerros ohenee, UV-säteily lisääntyy.
"Me Suomessa olemme kuitenkin onnellisessa asemassa. Vaikka maaliskuussa syntyisi 30 prosentin otsonikato, UV-indeksiin sillä ei ole suurta merkitystä, koska aurinko on suhteellisen matalalla. UV-indeksi jää kauaksi Keski-Euroopan lukemista Välimerestä puhumattakaan", Kyrö sanoo.
Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden arvion mukaan ennätyspaha otsonikato ei vaikuta kovin lisäävästi loppukevään ja kesän UV-säteilyyn. Etelä-Suomessa tehtyjen havaintojen mukaan UV-säteily on maalis- huhtikuussa ollut hieman tavanomaista korkeampaa johtuen pääasiassa vähäisestä pilvisyydestä.
"Suomessa UV-säteilyn vuotuiset maksimiarvot havaitaan kesä-heinäkuussa, jolloin UV-indeksi saavuttaa Etelä-Suomessa maksimiarvon 5-6 ja Pohjois-Suomessa arvon 4-5. Keskitalvella arvot ovat lähellä nollaa", vanhempi tutkija Jussi Kaurola Ilmatieteen laitokselta kertoo.
Suojautumistarve alkaa indeksin saavuttaessa arvon 3. Voimakkaan säteilyn varoituksen Ilmatieteen laitos antaa, kun UV-indeksi saavuttaa arvon 6.
Aurinkosuojavoidetta
pitää levittää reilusti
"Aurinkovoiteet pystyvät oikein käytettynä estämään UV-säteilyn aiheuttaman palamisen, mutta suurinkaan suojakerroin ei anna täydellistä suojaa", Säteilyturvakeskuksen tutkija Riikka Pastila kertoo.
Aurinkovoiteita ei pitäisikään käyttää ensisijaisena suojautumiskeinona vaan täydentämään vaatteiden ja varjon antamaa suojaa.
"Voiteesta huolimatta iho saa säteilyä sitä enemmän, mitä kauemmin auringonpaisteessa oleskellaan. Näin soluvaurioita aiheuttavaa säteilyä pääsee iholle, vaikka voiteen suoja-aikaa ei ylitettäisi. Aurinkovoiteilla ei saisi pidentää auringossa oloaikaa vaan vähentää ihon säteilyrasitusta", hän sanoo.