Kuvagalleria: Ter­wa­hölk­kä ja -ma­ra­ton juos­tiin jälleen Oulussa

Kolumni: Na­to-jä­se­nyys on so­ti­laal­lis­ta liit­tou­tu­mis­ta syvempi asia, ja Poh­jois-Suo­men asemaa se vah­vis­taa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Pääkirjoitus

Viileää ys­tä­vyyt­tä Pie­ta­ris­sa

Turkki ja Venäjä kohentavat nyt suhteitaan, kun kumpikin maa saa siitä taktista hyötyä.

Turkki ja Venäjä kohentavat nyt suhteitaan, kun kumpikin maa saa siitä taktista hyötyä. Perusjännitteet maiden välillä ovat kuitenkin edelleen suuret. Ne nousevat historiasta ja liittyvät juuri nyt etenkin Syyriaan.

Kansainvälisessä politiikassa tapahtuu joskus, että ystävävaltioista tulee äkkiä vihollisia ja vihollisista ystäviä. Käännöksiä tapahtuu, jos valtioiden tai niiden johtajien kulloinenkin etu sitä vaatii.

Venäjän ja Turkin suhteet olivat viime syksynä yhteenoton partaalla sen jälkeen kun Turkin hävittäjät pudottivat venäläisen rynnäkkökoneen Turkin ja Syyrian raja-alueella.

Presidentti Vladimir Putin syytti Turkkia selkään puukotuksesta. Venäjä katkaisi kansalaistensa turistimatkat Turkkiin ja turkkilaisten elintarvikkeiden tuonnin Venäjälle.

Turkin johto julisti, että anteeksipyyntöä ei tule, koska Turkilla on oikeus puolustaa ilmatilaansa.


Kesäkuun lopulla aikaa oli kuitenkin kulunut riittävästi, ja anteeksipyyntö, tai pahoittelu, tuli. Ja tiistaina presidentit Putin ja Recep Tayyip Erdogan jo kättelivät toisiaan Pietarissa.
On myönteistä, että Turkin ja Venäjän aseellisen konfliktin uhka on haihtunut.

Sadattuhannet venäläiset pääsevät taas varailemaan valmismatkoja Turkin lämpöön, mikä tukee Turkin matkailuelinkeinoa ja koko taloutta. Turkkilaisten elintarvikkeiden tuontikin Venäjälle avataan asteittain.

Venäjä saa myös viedyksi eteenpäin kahta suurhankettaan Turkissa, Rosatomin ydinvoimalaa ja Mustanmeren pohjaan suunniteltua Venäjän ja Turkin välistä kaasuputkea. Kumpikin kiistatta hyötyy jännityksen lientymisestä.

On avoinna, mitä muuta välien lämpenemisestä seuraa. Muulle maailmalle olennaisinta on se, miten maat toimivat Syyriassa tästä eteenpäin.

Syyriassa Venäjä ja Turkki ovat eri puolilla leiriä: Venäjä tukee asein presidentti Bashar al-Assadia, ja Turkki on tähän asti peitellysti mutta todistetusti tukenut al-Assadin vastaista oppositiota. Intressiristiriidat ovat Syyriassa edelleen niin vahvat, että yksimielisyyden löytyminen on kaukana.

Pietarissa kuultiinkin julkisesti lähinnä fraasitason julistuksia siitä, kuinka kumpikin maa tavoittelee Syyriaan rauhaa ja kuinka maiden erimielisyyksien ratkaiseminen on mahdollista.

Kannattaa myös muistaa, että Venäjän ja Turkin keskinäinen kamppailu ei liity vain tämän hetken Syyriaan vaan juuret ovat syvällä ja kiistakohteita muuallakin. Esimerkiksi Kaukasiassa Venäjä tukee Armeniaa, jolle Turkki on verivihollinen.


On kuitenkin vielä yksi seikka, joka yhdistää nyt Turkkia ja Venäjää: kumpikin saa suhteiden lämpiämisestä pelimerkkejä lännen suuntaan. Nato-maa Turkki voi yrittää lypsää myönnytyksiä Natolta ja EU:lta sen pelon varjolla, että se alkaa yhä voimakkaammin veljeillä Venäjän kanssa.

Samanaikaisesti Turkki voi heiluttaa EU:lle myös pakolaiskorttia: jos yhteistyö sen kanssa ei kelpaa, Turkki voi päästää pakolaiset jatkamaan matkaa Kreikkaan ja muihin EU-maihin.

Krimin ja Ukrainan takia Venäjän suhteet länteen ovat rämettyneet. Turkki on Venäjälle lopulta korvikeystävä. Pitkän päälle Venäjä tarvitsee nykyistä laajempaa yhteistyötä lännen kanssa, yksin maan talouden uudistamiseksi.