Seinäjoki Seinäjoen Provinssirockin avauspäivä oli säästeliäs isojen nimien suhteen. Amerikkalainen Tori Amos täyttää kansainvälisen tähden mitat, mutta perjantain muista ulkomaisista artisteista esimerkiksi Flogging Mollylla on vaikeuksia täyttää mitään mittoja. 25 000 henkeä vetävällä alueella juhli avauspäivänä 16 000 festivaalivierasta.
Tori Amos esiintyi festivaalialueen isossa teltassa. Laulaja-lauluntekijän telttailu upposi yleisöön yllättävänkin hyvin. Amos kun on kuitenkin Suomessa tunnetumpi hahmona kuin musiikistaan. Amosin esiintyminen ei siis voinut kasvaa yhteislauluspektaakkelin mittoihin, mutta ei sen myöskään tarvinnut kaikua kuuroille korville.
Lavalla Amos on viileä ja etäinen, mutta tyylikäs. Amos ei todellakaan pulise turhia, ja yleisön kosiskeleminen on hänestä yhtä kaukana kuin hänen kotimaansa on Suomesta. Ei siis millään muotoa helppo pakkaus, mutta kunnianhimoisuudessaan ja arvoituksellisuudessaan kiehtova.
Naisvaltaisen Provinssirockin ensimmäisen päivän ykköslady osoitti olevansa hyvässä vedossa oleva 43-vuotias. Amosin esiintymisessä tosin hämmensi saundin bassovoittoisuus.
Reginan 80 ilmapalloa
Päälavalla kohkasi amerikkalainen Flogging Molly. On syytä kysyä, miksi? Irlantilaisen kansanmusiikin ja punkin yhdistelmä on kuultu tuhanteen kertaan, eikä Flogging Molly tuo lajityyppiin mitään uutta. Sitä sitten ollaan niin "riehakasta" että pahaa tekee, kun muutakaan tarjottavaa ei ole. Flogging Mollyn kaukainen hengenheimolainen Lauri Tähkä & Elonkerjuu oli huomattavan paljon enemmän yleisön mieleen.
Kotiteollisuus möyrysi tavoilleen uskollisena. Iso teltta oli täynnä väkeä, mutta oliko esiintymisen loppuun asti? Kotiteollisuus-pomo Hynynen kun patisteli yleisöä siirtymään päälavalle katsomaan YUP:tä, joka esiintyi Kotiteollisuuden kanssa samaan aikaan.
Samaa popmetallin sarkaa kuin Kotiteollisuus kynti tuntia aiemmin Maj Karma, jolle on kuitenkin vaivihkaa kertynyt jo festivaalisetin verran pesunkestäviä hittejä. Sivulavalla tarpeellisen keitaan räimeelle tarjosi Regina, joka aina yrittää tarjota festariyleisölle jotakin poikkeavaa: viime vuonna yhtye marssi lavalle tanssityttöjen kanssa, tällä kertaa seurana oli vain noin kahdeksankymmentä ilmapalloa.
Ja sieltähän se todellakin löytyi Hynysen neuvoma YUP päälavalta kesän ainoalta festivaalikeikaltaan. Martikaisen kopla tukeutui vanhoihin kiemuroihinsa, jotka melodisuudessaan ja hienoine teksteineen kuulostavat edelleen pelottavan hyviltä. YUP:n myöhäisen esiintymisen tunnelmaa söi lämpötilan vajoaminen lopullisesti kylmyyden puolelle.
Jääkiekkomaalivahti ja j-rockin etiketti
Norjalainen Animal Alpha oli kaikessa raskaudessaankin pirteä ilmestys, mutta eniten pisteitä yhtyeen laariin ropisi kitaristin esiintymisasusta. Mikäpä muukaan lavalla seisoi kuin jääkiekkomaalivahti täydessä otteluvalmiudessa.
Japanilainen MUCC villitsi varhaisjunalla tulleen punamustiin pukeutuneen teiniyleisön, mutta toi lähinnä mieleen kotimaisen Waltarin villissä eri ainesten sekoituksessaan. Japanirock (tai j-rock) onkin kiinnostavampi ilmiönä kuin musiikillisesti: harvoin popkulttuurissa tapahtuu jotakin näin selkeästi "ilman median lupaa", sillä edes nuoret toimittajat eivät ole perillä lajityypin suurista nimistä ja genren etiketistä.
Provinssilauantain kirkkaimpina tähtinä tuikkivat amerikkalaiskonkari Patti Smith, samasta maasta kotoisin oleva hardrockin suuruus Velvet Revolver, PMMP ja Zen Café.