Viileä kesä on hei­ken­tä­nyt hu­na­ja­sa­toa, mutta Oulun kas­vi­tie­teel­li­ses­sä puu­tar­has­sa me­hi­läi­siä voi nähdä työn tou­hus­sa

Pesää on tarkoitus pitää kasvitieteellisen puutarhan aulassa niin pitkään kuin mahdollista, ja niin pitkään kuin hoitajia riittää.

Oulun kasvitieteellisen puutarhan neljästä mehiläispesästä tulee muutamia kymmeniä kiloja hunajaa. Biologi ja mehiläisten hoitaja Juhani Hopkinsin mukaan hunaja käytetään lähinnä hoitajien ja puutarhan väen tarpeisiin.
Oulun kasvitieteellisen puutarhan neljästä mehiläispesästä tulee muutamia kymmeniä kiloja hunajaa. Biologi ja mehiläisten hoitaja Juhani Hopkinsin mukaan hunaja käytetään lähinnä hoitajien ja puutarhan väen tarpeisiin.
Kuva: Tiina Wallin

Hunajasato jää tänä vuonna selvästi heikommaksi kuin viime vuonna. Kasvitieteellisessä puutarhassa vierailijat voivat tarkastella mehiläisiä, jotka ovat lasiseinäisessä pesässä työntouhussa.

Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan aulassa käy vilkas kuhina. Lasiseinäisessä pesässä mehiläisparvi valmistaa hunajaa. Pörriäisiä lennähtää välillä luontoon keräämään ravintoa ulkoseinään asetetun putken kautta. Puutarhan sisäpihalla on lisää pesiä. Niiden ympärillä lentelee satunnaisesti vain muutamia mehiläisiä, koska on viileä ja pilvinen päivä. Lämpimänä päivänä mehiläiset ovat aktiivisempia.

Hunajantuotannolle sopivinta on noin parinkymmenen asteen lämpötila ja öiset sateet. Suomen Mehiläishoitajain liiton puheenjohtajan Hannu Luukisen mukaan hunajasato jääkin tänä vuonna keskimääräistä heikommaksi viileän ja kuivan kesän takia.

– Tarkkaa ennustusta ei ole tehty, mutta ainakaan viime vuoden sadon tasolle ei päästä.

Oulun alueella horsma ja vadelmat ovat merkittäviä kasveja hunajantuotannossa. Horsmasta saa Luukisen mukaan tolkuttomia määriä hunajaa, kun kasvilla on hyvä kukinto.

Uusia horsman kukintoja voi tulla öiden lämpenemisen takia jonkin verran, mutta pääasiassa kukinta on jo pitkällä

– Vadelman kukintokin meni vähän vaivihkaa jo ohi. Paikoitellen se vielä jatkuu, mutta siitä tulee niukasti [hunajaa], koska nyt on ollut suht kuivaa.

Viileästä kesästä huolimatta mehiläiset ahertavat kasvitieteellisessä puutarhassa. Lasiseinäistä pesää ei ole aiemmin ollut yliopiston tiloissa yleisön nähtävillä. Biologi Juhani Hopkinsin mukaan esillepanon tarkoitus on antaa kiinnostuneille mahdollisuus tutustua mehiläisyhteiskunnan toimintaan. Ensi vuonna kasvitieteellisen aulaan rakennetaan tiedenäyttely, jossa pesän on suunniteltu olevan esillä.

– Nyt selvitellään, miten mehiläiset pärjäävät tällaisessa tilassa, Hopkins kertoo.

Hopkins on yksi pesien hoitajista. Hoitajia on yhteensä neljä, ja he kaikki ovat biologeja tai alan opiskelijoita. Hoitajat kävivät keväällä mehiläistenhoidon kurssin, jossa syntyi ajatus mehiläisten hoitamisesta kasvitieteellisessä puutarhassa.

Mehiläiset ovat omatoimisia hyönteisiä, ja pesiä tarvitsee hoitaa vähintään kerran viikossa. Hyönteiset esimerkiksi siivoavat itse pesänsä kuolleista yksilöistä.

– Ne myös korjaavat meidän virheitä, joita olemme ensikertalaisina hoitajina tehneet, biologian opiskelija Emma Heinänen naurahtaa.

Yhdessä pesässä on yleensä noin 10 000–50 000 mehiläistä vuodenajasta riippuen. Kasvitieteellisen näyttelypesässä on pieni, noin tuhannen mehiläisen parvi. Mehiläisten lentosäde eli alue, jolta ne keräävät ravintoa, on kahdesta kolmeen kilometriä.

Hyönteiset eivät Hopkinsin mukaan aiheuta haittaa lähiympäristölle, koska ne parveilevat pesiensä ympärillä. Viiden metrin päässä pesästä ilmassa pörrää enää vain satunnaisia mehiläisiä. Hopkinsin mukaan pesää on tarkoitus pitää kasvitieteellisen puutarhan aulassa niin pitkään kuin mahdollista, ja niin pitkään kuin hoitajia riittää. Pesää pääsee katselemaan kasvihuoneen ollessa auki.

Juttua muokattu 18.7. klo 10.46. Hannu Luukisen titteli korjattu.