Nykyinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) puolusti liikenneministeri Merja Kyllöstä (vas.) Kalevan Vieras-palstalla viime tiistaina. Kirjoituksessaan hän viittaisi myös omaan tulikokeeseen, johon hän joutui ollessaan työministeri. Kirjoitus levisi laajasti sosiaalisessa mediassa.
Kalevan Sunnuntai-liitteen Viikon tarinassa hän kertoo, mitä vuonna 1998 oikein tapahtui. Julkaisemme Sunnuntai-liitteen jutun poikkeuksellisesti verkossa.
Ministeri oppi virheestä
On huhtikuu ja eletään kevättä 1998. Maata runnonut lama on jättänyt jälkensä. Kortistoissa on 359 000 työtöntä. Vuoden aikana työttömien määrä on lisääntynyt huimat 31 000.
Maassa on Paavo Lipposen (sd.) ensimmäinen hallituskausi. Työministerin pestiä hoitaa demareitten Liisa Jaakonsaari.
Massatyöttömyyden hoidossa Jaakonsaari ottaa mallia Tanskasta, jossa työvoimapoliittisilla keinoilla työttömiä on saatu töihin. Työministeri uskoo, että Tanskan-mallista olisi apua myös Suomessa.
Ministeri tilaa Gey Eminence -firmalta selvityksen, jossa analysoidaan sitä, miten työvoimapolitiikasta kirjoitetaan. Raporttiin liittyy salainen osio, jossa lehtikirjoituksia oli listattu sen perusteella, miten työvoimapolitiikasta oli kirjoitettu.
Salaisen taustamateriaalin sisällön ei olisi pitänyt vuotaa julkisuteen. Toisin kuitenkin kävi. Alkoi Jaakonsaaren poliittisen uran tiukin paikka.
Huhtikuun 2. päivänä työministeriön tiloissa pidetään tiedotustilaisuus. Ministerin posket punoittavat.
Tunnelma on ahdistava ja negatiivinen. Median synnyttämä myrsky hyökyy kohti Jaakonsaarta. Häntä syytetään salailusta ja mustien listojen laatimisesta. Mustat listat ovat ministerille erityisen herkkä paikka, sillä hän tietää, että mustilla listoilla on aiheutettu paljon pahaa maan työväestölle.
Ministeri antaa lausuntoja ja käy selittelemässä tilannetta tv-haastatteluissa, mutta huhumyllyn pyörät pyörivät.
Huhutaan, että mustiin listoihin on nimetty kaikki ne toimittajat, jotka eivät suhtaudu myönteisesti työvoimapolitiikkaan
Herkkänahkaiset toimittajat ovat nousseet varpailleen, ja työministeri saa tuta nahoissaan, miten käy jos toimittajat kokevat tulleensa loukatuksi ja heidän työtään on arvosteltu. Tilanne on niin paha, ettei ero ministerin tehtävästä ole kaukana.
Yllättäen täysin puskien takaa saapuu Jaakonsaaren pelastava prinssi. Oikeistohenkinen professori Osmo A. Wiio kirjoittaa Iltasanomien yleisöpalstalla kirjoituksen, jossa hän puolustaa Jaakonsaaren linjaa. Wiion mukaan työministerin tilaama media-analyysi oli täysin normaalia toimintaa.
Keskustelu loppuu siihen paikkaan, kuin veitsellä leikaten. Työministeri oli oppinut, että skandaalit syntyvät kaikesta siitä tiedosta, mitä ei julkaista. Jatkossa hän julkistaa kaiken tiedon heti.